Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nyt on kaikki pakolliset matkajärjestelyt tehty, joten lähteminen on oikeastaan enää pakkaamista vaille (ei, en ole pakannut vielä). Näiden viimeisten viikkojen aikana olen pyrkinyt ottamaan kaiken ilon irti Suomen antimista: keikoilla on tullut harva se päivä käytyä ja läheisten kanssa hilluttua. Tulevan harjoittelun tehtävät ovat tähän mennessä tuntuneet (ja tulevat tehtävät näyttäneet) suhteellisen kivuttomilta. Alright!
Tällai
sen (omalla kohdallani) radikaalin elämänmuutoksen lähestyessä olen huomannut itsessäni jokseenkin paranormaaleja muutoksia ja piirteitä. Olen kyllä aina ollut melko levoton sielu, mutta alitajunnassa riehuva ajatus matkasta on jännästi lisännyt levottomuutta. Tässä yhteydessä haluankin sanoa julkisen anteeksi- pyynnön niille luokkatovereilleni, jotka ovat saaneet tarpeekseen alituisesta luennoilla höpöttäjästä :T I beg your pardon!Muita rasittavan levottomuuden lisäksi olen huomannut olevani muutenkin ärsyttävä. Tai no. Ehkä tämä ei sittenkään ole mitään uutta ja ihmeellistä. Damn.
Tässä tämä tällä erää. Muodostelen epäilemättä blogiini vielä fiilisjanoja ennen lähtöä, joten kannattaa käydä tsekkaamassa sivuja silloin tällöin (en tosin voi ketään syyttää jos ei vaan kiinnosta). Kommentit, rakentava kritiikki ja reklamaatio ovat myös tervetulleita! Joten. Be here, or be elsewhere.
Ugh.
Blog's picture © Jeff Thomas / azuzephre.net
