Dear Australia..

Päivät sujuvat hitaasti, odottaen. Australian viimeiset kiireiset viikot ovat jääneet jo kauas taakse, mutta siitä huolimatta Suomen arkeen totuttautuminen on keskeisesti vaiheessa. Elämä on toistaiseksi yhtä suurta kysymysmerkkiä työpaikan ja uuden asunnon puutteen vuoksi. Ehkä tämä tästä, askel askeleelta muuttuu helpommaksi kulkea. Suomi kun oli - ainakin vielä ennen lähtöä, se oma mukavuusalueeni.
 
Kahden viimeisen reissuviikon tekemiset ovat vielä julkaisematta, joten on aika laittaa kiireesti mustaa valkoiselle ennen kuin tapahtumat painuvat unohduksiin! Lyökäämme siis pakki päälle ja palatkaamme ajassa taaksepäin kokonaiset viisi viikkoa!

Heräsimme sunnuntaina (10.4.) toiseen ja viimeiseen aamuun Margaret Riverillä. Olimme viettäneet pienen ystäväporukan kesken viikonlopun toistemme seurasta nauttien, noutoruokaa syöden, surffauskilpailuita katsoen ja paikallisten artistien konsertissa tanssien. Aamukahdeksalta hieraisimme unihiekat silmistämme, pakkasimme tavaramme ja ajelimme kohmeisina kahvinhakureissulle. Yahava-latte teki tehtävänsä molemmilla tarvittavilla osa-alueilla: mielen ja kehon herättämisessä. Jatkoimme matkaa leipomomyymälään aamupalanhakureissulle, ja lopulta paikalliselle kauppakadulle shoppailemaan. Mukaan ostosreissulta tarttui tuotteita toffeetehtaan herkuista vaatekappaleisiin. Mitä ihastuttavimmissa sisustuksen erikoisliikkeissä pyöriessämme mieleni teki ostaa joka toinen asia kotiin vietäväksi, tulevaan uuteen kämppään asetettavaksi. Tällä kertaa piti tyytyä katsomiseen ja koskemiseen, vetolaukun 20 kiloa kun on melko suppea painorajoitus. But anyway. Gotta love Margaret River.


Iltapäivä koitti, ja oli aika alkaa rauhassa suunnata kohti pohjoista eli kotia. Matkalla kiersimme toinen toistaan vaikuttavampia rantoja ja luontonähtävyyksiä. Saipahan kamerakin taas täyttää elämäntehtäväänsä! Ehdimme hetkeksi myös pysähtyä omatekemälle voileipälounaalle paikalliselle rannalle. Mmm.


Reissu jatkui vitsikkäästi ja aurinkoisesti. Noin 160 kilometrin päässä Perthistä kruisaillessamme lauloimme Australian outbackin (vrt. Pohjanmaan) kautta AC/DC:n TNT-rallia. Kurkku punaisena hoilatessamme Tim totesi auton kojelaudassa vilkkuvan punaisia valoja. Samalla kun valot lisääntyivät, Tim ohjasi autoa tien sivuun. Lopulta kontakti auton jarruihin ja ohjaukseen katosi täysin.  100 kilometriä tunnissa kulkenut automme pysähtyi omaehtoisesti rullauksen kautta moottoritien pientareelle. Tässä sitä oltiin, H.Moilasena ihmettelemässä mitä juuri tapahtui. Miehet hyörivät auton ympärillä tuloksetta: kaiken piti järjellä ajateltuna olla kunnossa. Autoa ei enää kuitenkaan saatu käyntiin. Ilta alkoi hämärtyä ja taivaanrantaa valaisevat salamat löivät lisää löylyä kiukaaseen. Istuimme autoon, sammutimme kaikki valonlähteet ja parin sekunnin hiljaisuuden rikkoi ilmaan etupenkiltä heitetty kysymys: "Who wants a beer?" :D Oluet haettiin ja B-suunnitelma viriteltiin. Tim soitti isälleen ja pyysi tätä tulla trailerin kanssa hakemaan meidät. Tämä pelastusoperaatio tulisi tosin kestämään muutaman ekstratunnin. Hihi.


Jos olisin ollut Suomessa, olisi autossa odottaminen todennäköisesti ollut hyvin erilaista. Voin vilpittömästi kertoa, että otimme kaiken mahdollisen ilon irti tapahtuneesta. Olimme onnekkaita, sillä takakontissa oli lounastarvikkeita sekä alkoholittomia että -holillisia juomia. Myös paperia löytyi puskapissaa varten :] Seuravaat kolme tuntia pitivätkin sisällään muun muassa seuraavia asioita: Viikonlopun tapahtumien nauhoittaminen puhelimeen lauseiden rakentamisen kautta. Päivällinen konepelliltä. Oluiden juonti suurella ilolla.  Lennokkaan älykkäät vitsit ja niiden tuloksena käsittämättömät joukkonaurukohtaukset. Auton ikkunoita hakkaava sade ja sekä ulkona että autossa vallitseva pimeys. Miesten pelottelut auton viereen pysähtyvistä friikeistä.. And Tyneil's first squat.


Lopulta elämäni unohtumattomimmat autossa vietetyt tunnit olivat ohi Timin isän saapuessa paikalle. Kaatosateen vallitessa jouduimme tunnin säätämään autoa traileriin sopivuusongelmien vuoksi. Säädöstä voittaneina suoriuduttuamme istuimme väsyneinä autoon ja reissasimme viimeiset 160 kilometriä enemmän tai vähemmän koomassa. Perthiin päästessämme kävimme ensin viemässä rikki menneen auton mekaanikkoystävämme hallin pihaan, mikä sekin kesti hieman vajaan tunnin. Yöllä yhdeltä, noin 5 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä, olin kotona. Mutta oli ikimuistoinen viikonloppu jokaisessa yksityiskohdassaan. Brilliant!!

Maanantaiaamuna (11.4.), vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen herättyäni, oli olotila jokseenkin sekava. Nautin täysin siemauksin ensimmäisestä lomapäivästäni, kuluneena perjantaina jäi siis viimeinen työpäiväni taakse (elij tästä päivästä seuraavat kaksi viikkoa kuluvat lomailun merkeissä Ü) Makailin lämpöisessä auringonpaisteessa, pyykkäsin ja tarkastelin reissulla ottamiani valokuvia.


Tiistaina (12.4.) kävin työpaikallani jutustelemassa oppilaiden ja työtoverien kanssa sekä ottamassa heistä valokuvia. Seuraavaksi suuntasin paikalliseen ostoskeskukseen. Etenin muutaman lahjatavarakaupan kautta Gloria Jean's kahvilaan herkkujen äärelle istumaan. Latte ja Bailey's juustokakku virittivät lämpimiä ajatuksia tätä maata kohtaan. Kuinka vaikeaa täältä lähteminen tuleekaan olemaan..


Iltapäivällä laitoin kuvia sekä Facebookiin että KUVASIVUILLE, ja illalla menin perinteiseen tapaan nuorten aikuisten raamikseen. Yksi rakas päivä Oseaniassa taas takana!


Keskiviikkona (13.4.) en myöskään osannut olla poissa työpaikaltani, vaan menin heti aamusta Somerlyyn kahvittelemaan. Tytöt lähtivät kymmenen aikaan  Joondalupiin  TAFEen, joten pääsin sopivasti heidän kyydillä Joondalup Laken tuntumaan.  Olin päättänyt palata metsäpaloalueelle, alueelle josta lähdin viimeksi pinkomaan leviävää liekkimerta karkuun. 

Joondalup Laken ympäröivä metsämaisema olivat muuttunut uskomattomalla tavalla. Vihertävänruskehtavat sävyt olivat vaihtuneet mustaan ja kirkkaanoranssiin. Vaalea hiekka oli saanut pölyävän, mustan tuhkakerroksen päälleen. Korpit olivat ainoat alueen tuhosta nauttivat eläimet.


Jatkoin matkaani kameran nakuttaessa ruutuja tästä karusta maisemasta. Pikkuhiljaa aloin havaita vihreyttä ja uutta elämää ympärilläni. Olin saavuttanut metsäpalon rajalinjan. Otin kuvia alueella ruokailevista upeista linnuista - ensimmäistä kertaa pääsin myös kuvaamaan Long-billed Corella -nimisiä suurikokoisia valko-oransseja papukaijoja. Kaikki päivän aikana otetut kuvat löydät täältä: 13.04.11

Joondalupin ostoskeskuksessa pyörähdettyäni palasin Clarksoniin ja istahdin aurinkotuoliin toviksi ennen cross trainerille siirtymistä. Mikä loistava vapaapäivä taas kerran takanapäin!


Torstaina (14.4.) vietin aamupäivän aurinkoa ottaen ja  muita olennaisia velvollisuuksia  täyttäen. Illansuussa kävin lisäksi lakkauttamassa kynteni ystäväni luona huomista konserttia varten. Loppuilta kului perheen kanssa skypettäen.


Perjantai (15.4.) oli suurella intressillä odotettu päivä! Lähdimme nimittäin iltapäivällä Juhan kanssa junalla kohti Perthin keskustaa ja Karnivoolin odotettua toista keikkaa. Ennen Metro Cityyn (keikkapaikalle) suuntaamista kävimme haukkaamassa Subwaystä ruokaa jaksamisen turvaamiseksi. Olimme suomalaisittain ajoissa liikenteessä, halusimme nimittäin varmistaa hyvät seisomapaikat olemalla hyvissä ajoin ennen keikan alkua paikanpäällä "jonottamassa". Repesimme nauruun tullessamme autiolle keikkapaikalle. Tämän erittäin menestyksekkään paikallisen bändin esiintymiseen oli tunti aikaa, eikä paikalla ollut ristinsielua. Tulipahan tämäkin taas todistettua, australialaiset eivät näe suurta tarvetta ajoissa olemiseen edes keikoilla. Haha.


Teimme peliliikkeen ja siirryimme kulman takana olevaan pubiin kuluttamaan aikaa. Nappasimme tiskiltä yhdet ja istuimme puisen pöydän äärelle. En tiennytkään olevani Karnivool-magneetti ennen kuin bändin kitaristi, basisti ja rumpali kävelivät pubin ovista sisään. Ian Kennyä ei näkynyt, sääli, mutta hyväksyttävää. Miehet siirtyivät tiskin kautta pöytään istumaan.



Puolen litran tuopin juomisen myötä vessassa käymisen tarve ennen lähtöä oli luonnollista. Vessaan lähtiessäni mietin Juhan kanssa ääneen, olisikohan tuo tuoppi rentouttanut lihaksia sen verran että miehille kehtaisi mennä juttelemaan. Asiaa edelleen pohtiessani siirryin vessaan. Vessassa päädyin myöntävään vastaukseen. Niinpä toimituksen jälkeen kurvasin miesten pöydän luo, pyytelin anteeksi keskeyttämistä ja selitin tilanteen. "Muistatteko kun Margaret Riverillä Kenny omisti biisin suomalaiselle tytölle.." Miehet nyökyttivät ja vastasivat muistavansa. ".. Se tyttö olen minä, joten olisin hyvin kiitollinen jos voisitte kiittää Kennyä blaablaa..". Siitä se sitten lähti. Esittelimme itsemme ja jatkoimme tovin jutustelua ennen kuin palasin Juhan luo leveämpääkin leveämmän hymyn kera. Onneksi sain mentyä bändiläisten luo, muuten olisi jäänyt jälkeenpäin kaduttamaan. Ja Juha nauroi. Sanoi olevansa onnellinen päästessään osalliseksi tästä kaikesta Karnivool-kuviosta :D.  Ylennys Karnivool-magneetiksi oli viimeistään tämän myötä saavutettu!


Palasimme Metro Cityyn noin 10 minuuttia ennen keikan alkua. Etuovella oleva jono oli edelleen säälittävä siihen nähden, mikä moisen bändin esiintymisen muualla kuin Australiassa synnyttäisi. Mutta emme valittaneet, saimme sentäs hyvät paikat sisälle päästyämme. Shannon, Tim, Timin sisko ja hänen poikaystävänsä tulivat hetken päästä myös paikalle. Seisoskelimme toisessa rivissä kahden lämppäribändin ajan. Karnivoolin aloitettua tunkeuduimme yleisön läpi toiseen kerrokseen paremmalle paikalle. Tämä keikka oli sekä kuultava että nähtävä!


Ja mikä mieletön illan setti olikaan! Yleisö oli haltioissaan: tanssi, remusi, lauloi, taputti. Bändi veti loistavasti loistavat biisit. Vajaan parin tunnin keikka ei jättänyt talvesta tullutta suomalaistakaan kylmäksi. T.ä.s.s.ä yleisöstä napattu video illan meiningistä.

Keikan päätteeksi hyppäsimme Juhan kanssa Shannonin kyytiin ja palasimme koteihimme. Ai että tuntuivat jalat hyvälle korkokengissä, juuri niin hyvälle kuin keikkaillan päätteeksi kuuluukin Ü Vinkki: keikkaelämyksen parantamiseksi korkokenkien pitämisen lisäksi kannattaa opetella kappaleiden sanat ulkoa. Viimeisen 5 päivää olin kuunnellut bändin kolmen levyn biisejä tauotta, lyriikoita päntäten. Parantaa huomattavasti meininkiä, jos biiseihin pääsee keikalla mukaan. Ai että. Mikä hieno ,hieno ilta!


Lauantaina (16.4.) hyppäsimme yhdentoista aikaan Shannonin, Juhan, Michaelin ja Judithin kanssa Terryyn ja lähdimme päivän perheajelulle! Tällä kertaa lähdimme ajamaan kaakkoon Perthistä ja jäimme mielenkiinnolla odottamaan mitä matka toisi tullessaan. Pysähdyimme upeassa laaksossa ja otimme kuvia sekä toisistamme että ympäröivistä maisemista. Reilun puolen tunnin jälkeen jatkoimme matkaa lounaalle leppoisaan ravintolaan. Kävimme pyörähtämässä pienessä käsityökaupassa ennen kuin siirryimme toiselle pienelle piknikalueelle. Päivän kohokohta oli kuitenkin vielä edessäpäin, Judith nimittäin löysi esitteestä pussieläimille tarkoitetun sairaalan mainoksen. Ajoimme metsän keskelle kotieläinpihaa muistuttavalle alueelle ja lähetimme Michaelin etsimään paikan omistajaa. Sammutimme auton ja astuimme omakotitalon ovesta sisään. Oven sisäpuolella olevan kaapin ylähyllyllä näkyi heti ensimmäisenä lintupatsas. Eiku O.o Oliko se sittenkin elävä? Kyllä! Näin omistajat väittivät. Siinä se tirppa tapitti liikahtamatta, jossain vaiheessa pääsimme itsekin toteamaan että kyllä sillä silmäluomet räpsyivät. Hassu eläin.

Tämän eläinsairaalan omisti pariskunta, joka oli jo vuosia tehnyt töitä orvoiksi jääneiden ja loukkaantuneiden eläinten parissa. Heillä oli täällä kotonaan eläimiä käärmeistä punakenguruihin, vompatista hevosiin, linnuista opossumiin. He siis käytännössä omistivat koko elämänsä ja arkensa näiden eläinten toipumisen turvaamiseen. Mutta paskempaakin arkea voisi kyllä elää. Koko olohuone oli täynnä kylmälaukkuja, kylmälaukkujen sisällä kangaspusseja, kangaspussien sisällä kenguruvauvoja O.o Nainen nosteli meille näitä sydäntämurskaavan kauniita kenguruvauvoja syleihimme. Siirryimme myös ulos aikuisten kenguruiden ja Quokkien pariin. Saimme  kurkistaa kengurun pussiin ja nähdä  pussissa olevan pienen sikiön. Crazy!! Mikä ihmeellinen päivä kaiken kaikkiaan! Kuvat!

Sunnuntaina (17.4.) vietimme perinteisen jumalanpalveluksen ja sen jälkeen lähdin yhdessä Shannonin ja Judithin kanssa katsomaan myyntitalojen esittelyjä. Kiersimme talot huone huoneelta läpi, kommentoimme tilojen toimivuutta yksityiskohtaisesti ja otimme ideoita sisustuksesta. Sopivan naisellista meininkiä! ;) Kiertelyn jälkeen menimme Margaret Riverin suklaatehtaan myymälään, samankaltaiseen paikkaan kuin kävin itse Margaret Riverillä 1,5 vuotta sitten. Istuimme alas herkkukeksien ja laten pariin. Mmm. Tämän jälkeen palasimme kotiin illanviettoon.


Maanantaiaamuna (18.4.) lähdin kauan odottamalleni eläintarhareissulle. Perthissä yksi parhaimmista vapaa-ajanviettotavoista on paikallisessa eläintarhassa vierailu. Eläimiä löytyy jokaiselta maapallon mantereelta, pääsääntöisesti Afrikasta ja Australiasta. Reilun puolen tunnin junamatkan ja 15 minuutin bussimatkan jälkeen maksoin 21 dollarin sisäänpääsymaksun ja lähdin kameran kanssa kiertämään eksoottisten eläinten aitauksia. Kuvia kertyi taas tuhatkunta, parhaimmiston löydät täältä!


Iltapäivällä eläintarhasta selviydyttyäni palasin Perthin keskustaan ja istuin Hungry Jack'siin syömään. Kiertelin hetken aikaa keskustan katuja ja ostin Rockley Roadia itselleni ja läheisilleni tuliaisiksi. Viimeinen päivä Perthissä ennen lähtöä oli takanapäin..

Tiistaina (19.4.) lähdin ensin ruokaostoksille ja kampaajalle paikalliseen ostoskeskukseen ja sen jälkeen jatkoin matkaani Somerlyyn hyvästelemään oppilaita. Tytöillä oli viimeinen koulupäivä ennen pääsiäislomaa, joten en tulisi enää näkemään heitä ennen lähtöäni. Katselimme pari elokuvaa, herkuttelimme ja jutustelimme. Lopulta oli halauksien ja vaikeiden hyvästelyiden aika. Näitä nuoria tulee ikävä.

Illalla pidimme myös viimeisen raamiksen "Timothy housella" eli kämpässä jossa suomalaiset pojat asuivat.

Keskiviikkona (20.4.) vietin suurimman osan ajasta työkuvioissa. Aamulla pidimme parin tunnin palaverin ja sen jälkeen jatkoimme iltapäivää siivouksen merkeissä. Päivän päätteeksi hyvästelin taas ison osan rakkaita ihmisiä. Reilu viikko enää matkaa edessä, sen huomaa viimeistään lisääntyvistä hyvästelyiden määrästä.


Torstaina (21.4.) heräsin kuudelta kuvaamaan auringonnousua tältä omakotitaloalueelta. Hieman myöhemmin kävin pankissa asioimassa loistavimman tapaamani asiakaspalvelijan kanssa. Tarkoitukseni oli vaihtaa palkkarahani australialaiselta tililtä suomalaiselle tililleni, mutta asiointi venyikin kun jäin asiakaspalvelijani kanssa keskustelemaan matkustamisesta ja maailman eri kolkista. Hymyssäsuin jatkoin matkaani Gloria Jean's kahvilaan laten ääreen muistelemaan taakse jäänyttä matkaa ja pohtimaan tulevaa. Nämä hetket menevät ehdottomasti top 5 sisään, tekee hyvää istua itsekseen välillä alas ja rauhoittumaan lempieväiden äärelle. Reilun tunnin istuttuani kävelin muutamien lahjatavaraliikkeiden läpi ja ostin kiitoslahjoja ja kortteja ystävilleni ja "sijaisperheelleni".


Tämän aamureissuni jälkeen palasin kotiini, josta my sister from another mister tuli hakemaan minut. Hyppäsimme pieneen siniseen autoon ja lähdimme ajamaan kohti Fremantlea. Matkalla pysähdyimme rantatien varressa olevaan kahvilaan valtavalle lattekupposelle. Upeat näköalat, upea auringonpaiste, upea seura :] Matka jatkui rannikkoa pitkin Jamie Cullumia kuunnellen. Löysimme Fremantlen ydinkeskustaan heti ensiyrittämällä! Parkkeerasimme auton ja suoritimme seuraavat asiat: Soitimme didgeridoota ammattilaisen opastuksella. Kiersimme sisustusliikkeitä. Sain syntymäpäivälahjaksi toivomiani lasinalusia. Sovitimme upeita kenkiä. Ihastelimme vaatteita. Söimme nautinnollista lounasta. Palasimme autolle. Ajoimme harhaan. Ajoimme Hillary'siin. Kiersimme sisustusliikkeitä. Ihastelimme vaatteita. Söimme nautinnolliset jäätelöannokset. Palasimme kotiin Paramoren ja auringonlaskun saattelemana.


Päivä ei tapahtumarikkaudessaan suinkaan päättynyt tähän, vaan menimme illalla seitsemältä vielä pääsiäisjumalanpalvelukseen Somerlyyn ja sen jälkeen pelasimme tiukan Pictionary-matsin Shannonin, Calebin ja Judithin kanssa. Ladybird! Haha.



Perjantai (22.4.) pyörähti käyntiin toisella pääsiäisjumalanpalveluksella, jonka jälkeen lähdimme Juhan kanssa Timothy houselle viettämään leppoisaa päivää lounaanhakureissun, golden gaytimen ja musan parissa. Iltapäivällä lähdin kävelemään kohti Quinnsin rantaa ajatuksena kuvata auringonlasku. Matka oli kivinen, kova ja rakkoja tuottava, mutta pilvetön, uskomattoman kaunis auringonlasku oli jokaisen kipupisteen arvoinen! Kuvat löydät  täältä: 16.04.11

Lauantaina (23.4.) iltapäivällä menin Juhan ja Andrewn kanssa kauppaan ostamaan leivontatarvikkeita! Saimme nimittäin pari viikkoa sitten idean, että pitäisi kolmestaan leipoa. Niinpä kiertelimme kaupan käytäviä ja mietimme mitä tekisimme. Mukaan tarttui ainekset erittäin makeaa valkosuklaamarjakakkua varten ja golden gaytimet tietenkin. Palasimme Timothy houselle ja kävimme kakunteon kimppuun. Mikä mieletön luomus siitä lopulta tulikin! Ja erittäin makea sellainen :D Itsellenihän olisi riittänyt pelkkä kakku, mutta miehet halusivat vielä kuorrutuksen ja nonparelleja päälle.. Kakkua syödessä katsoimme Titanic II:n, naurettavimma ikinä tehdyn leffan. Mikä loistava päivä! :D

Sunnuntaina (24.4.) menimme viimeisen Somerlyssä vietetyn messun jälkeen suurella porukalla Yanchep National Parkiin syömään lounasta. Nämä reissut jättävät kultaisia muistoja, kumpa Suomessakin tulisi enemmän vietettyä tällä tavalla perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa aikaa! Lounaan jälkeen teimme pienen ekskursion itse luonnonpuistossa, tsekkasimme eukalyptyksesta juopuneet koalat ja pienen matkamuistokaupan. Eteeni tuli melko suuri ongelma: luottokorttini luottaraja on ylittynyt, joten en saa enää penniäkään tileiltäni ulos rahaa (jota niissä siis kyllä on :D) O.o Että näin. Mutta tästäkin selvitään muiden avustuksella!

Maanantaina (25.4.) oli matkan aikaisin herätys! Viideltä Shannon, Tim ja Juha kurvasivat kotini pihaan ja noukkivat minut kyytiinsä. Oli Australian veteraanien muistopäivä, ja lähdimme sitä kunnioittamaan King's Parkiin tuhansien muiden ihmisten kanssa. Aamu oli pimeä ja viileä, mutta puistossa seisoskellessamme alkoi aurinko upeasti nousta kaupungin yli. Maisemat kukkulan päälle olevasta puistosta oli upeat. Tämän parituntisen ainutlaatuisen kokemuksen jälkeen lähdimme aamupalanhakureissulle Hungry Jack'siin. Mmm. Kahvia ja rasvaista aamupalaa. Seuraavaksi menimme läheiselle kauppatorialueelle kiertelemään ja lakritseja maistelemaan.

Koko aamupäivän kestäneeltä reissulta selviydyttyämme menin hetkeksi kotiini nukkumaan ennen Shannonin ja Timin talolle lautapelejä pelaamista. Nappasimme smartass-Juhan mukaamme Calebin kanssa Yanchepiin ajaessamme. Shannonin ja Timin luona vessassa käydessäni tein melko jäätävän löydön. Jaloissani chillasi noin 10-15 punkkia. Muutamia yksittäisiä olijoita löytyi myös käsistäni ja keskivartalostani. Yääää. En ymmärrä miten ja mistä olen ne saanut, koko aamun pidin nimittäin farkkuja ja kahta pitkähiasta ylläni. En myöskään mennyt sen enempää pusikkoihin kuin kukaan muukaan. Käsittämätöntä. Kävin suihkussa ja otin ötökät parhaani mukaan itsestäni irti. Illalla olikin edessä vaatteiden ja lakanoiden pyykkäys sekä muutamat lisäpunkkitarkastukset. Ällöttävää.

Matka jatkuu punkeista huolimatta! Tiistaina (26.4.) lähdin puoliltapäivin Timin kanssa moottoripyöräajelulle. Reilun tunnin kyydissä istumisen jälkeen olivat kädet suhteellisen hapoilla. Normaalistihan sitä kuvittelisi reisien olevan suurimmassa rasituksessa, mutta tuon pyörän takana istuessaan tulee suurin rasitus käsille. Mutta sama kai se mikä osa rasittuu kunhan vauhti pidetään yllä!


Viideltä hyppäsin vuorostaan Emman auton kyytiin ja ajoimme hänen kotiinsa. Sain taas upeat kynnet kotiin lähtemisen kunniaksi :) Kyllä nyt kelpaa!  Illalla pelailimme vielä lautapelejä kera ystävien. Viimeinen kokonainen päivä Australiassa oli purkissa.


Tähän päivään herääminen on ollut jo pitkään ei-toivottujen asioiden listalla. Niin paljon kun ikävöin Suomessa olevia rakkaita, niin paljon tulen ikävöimään täällä olevia rakkaita. Välillä ei ole helppoa kokea, että koti on kahdessa eri paikassa maailman eri puolilla :(


Yhdeltätoista menin Shannonin, Tyneilin ja Emman kanssa kahville Dome-rantakahvilaan. Joimme suuret kupilliset lattea ja söimme Shannonin kanssa puoliksi lämpimiä pannukakkuja marjoilla ja jäätelöllä. Nyt on pannukakkuihinkin laitettu rasti To do -listalla :) Mmmm. Vietimme pari tuntia yhdessä menneille muistoille nauraen ja tulevaisuutta päivittäen. Lopulta oli aika hyvästellä Tyneil ja Emma.. ARGH. :(


Shannon vei minut KFC:n autokaistan läpi ja pakotti minut maistamaan golden gaytimen pirtelöversiota. Pirtelöä ryystätessämme ja kanawrap-lounasta syödessämme pelasin pari erää Mastermind-lautapeliä. Seuraavaksi oli aika käydä suihkussa, meikata ja pukea. Laukku oli pakattu, joten se oli jo valmiiksi lähtövalmiina. Ennen lähtöä halusin käydä vielä hyvästelemässä työkaverini perheineen, joten kävimme pikaisesti Judithin kanssa heillä kotona pyörähtämässä. Nyt on ollut turhan monta kertaa tippa linssissä päivän aikana. ARGH.



Kotiin päästessämme heitimme tavarat koulubussiin ja suuntasimme Michaelin, Judithin, Calebin, Shannonin, Timin ja Juhan kanssa kohti Perthin kasinoa. Menimme päivälliselle siihen samaiseen ravintolaan ja samaiseen pöytään istumaan, jossa olimme Kimmon, Michalin ja Calebin kanssa 1,5 vuotta sitten. Tämä oli kärsimysnostalgiaa pahimmillaan ja parhaimmillaan. Seuraavaksi suuntasimme pariksi tunniksi itse pelimaailman pariin, myös Andrew liittyi seuraamme. Miesten tuhlattua koko omaisuutensa ja kellon lähestyttyä kymmentä oli aika lähteä kohti lentokenttää. Shannon, Michael ja Judith lähtivät saattelemaan minua, nuoremmat miehet jatkoivat matkaa suoraan kotiin.  Lisää hyvästelyjä. ARGH.


Lentokentälle saavuttuamme kävin check in:ssä ja jätin 20,4 kiloisen laukkuni viranomaisten haltuun siinä uskossa, että näkisin laukkuni taas Helsinki-Vantaan lentokentällä. Istuimme hetken aikaa pöydän äärellä ja otimme valokuvia. Mutta raja oli taas ylitettävä. Se raja, josta vain lentolipun omaavat pääsevät yli. Ja siihen rajaan vuodatetaan nyt ja tulevaisuudessa niin monta kyyneltä. Minkäs teet, kun ikävä kasvaa heti kun viivan yli astuu.


Passintarkastus. Kyynel. Turvatarkastus. Kyynel. Lentokoneeseen pääsyn odottelemista. Lentokoneeseen nousu. Helsinkiin matkustavien australialaisten kanssa jutteleminen. Nuokkuminen. Lentokoneruuan syöminen. Vieressä istuvan Hong Kongilaisen miehen kanssa jutteleminen. Hong Kongiin laskeutuminen 8 tunnin lennon jälkeen. Seuraavan lähtöportin etsiminen. 2h odottaminen. Vessassa käyminen. Reisillä olevien  kuumien ja punoittavien pilkkujen havaitseminen. Pelko punkkien vaarallisuudesta. Sydämentykytys. Koneeseen nousu. Vanhan englantilaisen herrasmiehen, Johnin, viereen istuminen.  Pelottavien oireiden lieventyminen. Rauha. Uni. Ruoka. Leffa. Ruoka. Leffa. Ruoka. Passiivinen oleminen. Johnin kanssa höpöttäminen. Lontooseen laskeutuminen 14h lennon päätteeksi. Johnin hyvästeleminen. Starbucksista grande laten hakeminen ja portille suuntaaminen. Portilla koomaaminen ja ensimmäisten suomalaisten näkeminen. Koneeseen raahautuminen. Vanhan kotipaikkakuntalaisen tutun näkeminen. Ilo. 3 tuntisen lennon kestävä keskustelu Australiasta ja Amerikasta. Suomeen laskeutuminen. Vetolaukun hakeminen. Rakkaiden näkeminen. Ilo ja helpottava hengähdys. Suomessa.

Food, music and friends. I think I'm truly falling in love with Aus. Again!

Jarrut pohjaan! Aika rientää liian nopeasti, olen alkanut taas suunnattomasti nauttia arjestani Australiassa ja palaaminen Suomen harmauden keskelle tuntuu karvaalta ajatukselta (kaikista niistä Suomeen kuuluvista merkittävistä ihmisistä ja asioista huolimatta). Aurinko, lähellä olevat ystävät, huumori, luonto, meri, musiikki, ikuinen kesä, huoleton elämäntapa.. En tiedä mikä näistä on päällimmäisenä vetämässä minua puoleensa tässä maassa. Voin kuitenkin kertoa, että täällä on jotain sellaista, jota uskon juuri suomalaisten elämässään kaipaavan. Vesi on paras janojuoma, ja sitä tällä maalla on tarjottavana. Noin niinku kuvainnollisesti.

Palataanpas tämän kuun alkuun. Perjantaina (1.4.) vietin työviikon päätteeksi upean illan ystävien ympäröimänä. Australialais-italialaisen ystävämme äiti tuli kokkaamaan spagetti polognesea, lihapullia, kanaa ja salaattia italialaiseen tyyliin. Ilta sujui ruokaillessa, biljardia pelatessa ja poikien räiskintäleikkejä seuratessa. Myös lauantai (2.4.) jatkui vauhdikkaissa merkeissä. Lähdin aamupäivällä "sijaisperheeni" kanssa ihkauudella Ford Terrytorylla kohti Perthin pohjoisempia osia. Nautimme spesiaalin lounaan paikallisessa kuppilassa livemusiikin äärellä, kiersimme mitä erilaisimpia luontonähtävyyksiä ja repeilimme ilmassa sinkoaville vitseille. Upeaa oli myös päästä vajaan kymmenen metrin päähän villistä kengurusta ja saada muutamia onnistuneita otoksia. Nämä ja monet muut otokset näet vanhasta tutusta osoitteesta http://kristaylinen.kuvat.fi/kuvat/australia+2o11/

Sunnuntaina (3.4.) lähdin välittömästi messun jälkeen kiertelemään kauppoja ja marketteja lounastarvikkeita etsien yhdessä muiden suomalaisten ja australialais-italialaisen kaverimme kanssa. Ostimme sellaisen määrän erilaisia lihoja, juustoja, kasviksia ja juomia, että australialainen rugbyjoukkuekaan ei olisi kyennyt syödä kaikkea. Tai no. Riippuu ehkä siitä montako pelaajaa siinä joukkueessa on. Mutta anyways, loistava päivä auringonpaisteessa autuaaksi tekevän grilliruuan, seuran ja uima-altaan parissa.

Maanantaina (4.4.), korvaamattoman veljeni syntymäpäivänä, lähdin Villen ja Juhan  kanssa Hillary'siin ostoksille. Mukaan tarttui jotain pientä, mutta edelleen parasta oli hyvä ruoka eli fish 'n chips sekä kesän ensimmäinen jäätelötötterö. Nähtyäni suosikkisuklaapatukastani tehdyn jäätelön en voinut vastustaa kiusausta, joten päätin pitää paastovapaan päiväni tänä päivänä. Palasimme Hillary'sista illalla hieman ennen seitsemää. Päätin vielä pikaisesti kuntoilla cross trainerilla ennen nukkumaanmenoa. I like.

Matka jatkuu. Tiistai (5.4.) toi mukanaan uusia ennennäkemättömiä tuulia. Jouduimme sulkemaan koulun normaalia aiemmin siellä tapahtuneen välikohtauksen vuoksi. Itse jouduin olemaan tapahtumissa mukana, koulun oppilaita turvaamassa. Rankka päivä, joka mietityttää välillä edelleen. Onneksi Villen ja Mikon kanssa kahvittelu, henkilökunnan debriefin-palaveri ja oma prosessointi auttoi nostamaan alas painunutta päätä ylös.


Keskiviikko (6.4.) avautui suhteellisen tavallisena päivänä, koulussa käytyä aamupalaveria lukuunottamatta. Työpäivän jälkeen menin Villen ja Mikon kanssa Lakesiden ostoskeskukseen katsomaan mitä tuliaisia voisimme vielä löytää. Miehillä oli suurempi kiire, nimittäin heidän Suomeen palaamisensa ajoittuu tämän viikon sunnuntaille (10.4.). Miesten lähdettyä jatkoin kiertämistä tuloksetta. Kotiin palattuani kuntoilin hetken ja painoin väsyneen pääni tyynyä vasten.


Torstaina (7.4.), päivä ennen Margaret Riverille lähtöä, jutustelin vanhempieni kanssa skypessä ja valmistauduin tulevaan viikonloppureissuun pakkaamalla ja kameraa huoltamalla. Perjantai-aamupäivä (8.4.) kului viimeisen työpäivän vietossa. Tiesin, että tulen näkemään sekä oppilaita että työntekijöitä vielä ennen lähtöä, joten ilmassa ei ollut suurempaa haikeuden tunnetta. Toki tulen ikävöimään koulussa työskentelemistä, tulisin vuosittain tänne muutamaksi kuukaudeksi töihin jos se suinkaan olisi mahdollista.. :/

Tunnelma jatkoi kohoamistaan kun lähtö lähestyi. Lopulta hieman puoli neljän jälkeen hyppäsin Timin, Tyneilin ja Calebin kanssa autoon, haimme Shannonin työpaikaltaan ja suuntasimme puskurin kohti etelää ja Margaret Riveriä. Valtavat ruuhkat hidastuttivat etenemistä, mutta eipä meillä mikään waltawa kiire ollutkaan nyt kun tiimi  kerran oli kasassa :] Kahdeksan aikaan saavuimme backpackersiimme, heitimme laukut huoneeseemme ja lähdimme yksille paikalliseen pubiin. Yhdentoista aikaan kömmimme kerrossänkyihimme ja iloitsimme tulevista levollisista yöunista.. Not. Seinien takana ryyppäävät reppureissaajat pitivät meitä hereillä neljään asti yöllä. Kirpeät 2-3 tunnin yöunet jäivät käteen ensimmäisestä yöstä. Mur.


Ponnahdimme siis lauantaina (9.4.) aamukuudelta ylös ja valmistauduimme kohmeisina uuteen päivään. Haimme aamupalan paikallisesta leipomosta ja ajoimme Margaret River Pro -surffauskilpailun tapahtumapaikalle. Ihmisiä oli jo joitain kymmeniä paikalla, mutta massaryntäys odotti vielä vuoroaan. Saimme mukavat istumapaikat, joissa oli hyvä könöttää seuraavat 6 tuntia surffailijoita ja ympärillä pyöriviä ihmisiä seuraten. Lämpötila huiteli 26 astetta, joten meren rannalla ollessa pysyi pitkähiainen pääosan ajasta päällä.

Tapahtuman jälkeen lähdimme kiertelemään paikallisia viinitiloja viininmaistelut mielessä. Kävimme kolmessa eri paikkaa, ja täytyy sanoa että ei ole hassumpi harrastus tämä toistaan upeampien viinitilojen kiertäminen ja ilmaisten (enemmän tai vähemmän kalliiden) viinien nauttiminen. Useiden maistelujen jälkeen oli tunnelma katossa Ü Liekö viinillä vaikutusta.


Janon tyydytettyämme oli aika vaihtaa vaatetusta ja kävellä lähiravintolaan päivällisen pariin. Söin hyvällä tavalla erilaisen pitsan. Pitsa sisälsi muun muassa vuohenjuustoa, maissia, oliiveja ja cashewpähkinöitä. Herkullista. Syötyämme jatkoimme kävelymatkaa Margies-musiikkitapahtumaan ja jäimme odottelemaan illan pääesiintyjää, progressiivista rockia soittavaa Karnivool-yhtyettä. Odotellessa viihdyttäjinä toimivat sekä seura, lämppäribändit että tv:stä tuleva futisottelu.


Suosikkibändiämme kylmässä ulkoilmassa odotellessamme huomasin takanamme seisovan kyseisen bändin laulajan Ian Kennyn. Nappasin seuralaiseni mukaani ja menin jutustelemaan Kennyn kanssa. Totesin tulevani Suomesta ja että olen odottanut bändin livekeikkaa siitä lähtien kun tutustuin heidän musiikkiinsa. Lyhyen höpöttelyn jälkeen nappasimme muutamat kuvat, kiitimme keulahahmoa ja palasimme paikalle jossa olimme aiemmin seisseet.


Muutaman minuutin kuluttua tunsin koputuksen selässäni ja käännyin ympäri. Jahans, Ian Kennyhän se siinä :D Vetäydyin Kennyn kanssa taaemmas ja jatkettiin siitä mihin oltiin jääty. Ei kyllä tuntunut siltä että keskusteli yhtään liian tärkeän ihmisen kanssa, mies kun oli selkeästi down to earth -tyyppiä maineesta ja kunniasta huolimatta. Aikamme puhuttuamme hänen piti lähteä valmistautumaan keikalle. "Nähdään(?) ehkä keikan jälkeen".


Sain melko hämmästyneet katseet osakseni kun palasin seurueeseen. Hämmästys vaihtui pian nauruun ja tönimiseen; yhden ilo kun on kaikkien ilo :D Keikan alettua en voinut enempää nauttia olostani. Hitto että tätä on odotettu pitkään. Ja bändi soitti ja lauloi paremmin kuin uskalsin toivoa. Pankki räjähti lopullisesti siinä vaiheessa kun Kenny spiikkasi Umbra-biisin sisään sanoen "This song is dedicated to my finnish friend I met tonight." MITÄ KETTUA. EI NÄIN VOI KÄYDÄ. Bändi joka kiertää ympäri maailmaa ja on yksi Australian tunnetuimmista bändeistä omistaa kappaleensa mulle. That was freaking unbelievable. Kanssani seisova Tyneil pyysi edessämme seisovaa miestä nostamaan minut harteilleen biisin ajaksi. Tajuamattani istuin hetken päästä randomin nuoren miehen hartioilla, fiilistellen itselleni omistettua biisiä muutamien satojen ihmisten ympäröimänä australialaisilla festareilla. No huh huh.


Unohtumattoman keikan jälkeen suuntasimme repeillen ja iloiten takaisin punkkaamme. En ymmärrä miten onnistuin nukahtamaan välittömästi kaiken tuon jälkeen. Asiasta fiilisteleminen jatkuu tosin edelleen, ehkä elämän loppuun saakka ;]


...


Laitetaan piste tähän. Enempää en saa aivoistani suollettua, en edes merkittävän yhden päivän tapahtumien kuvaamista. Seuraava blogiteksti jatkuu siis Margaret Riverin viikonloppureissun viimeisestä päivästä. Hyvää kannattaa odottaa!

Sweeeeet.

High five!

Erittäin hyvää huomenta koko Suomen kansa! 1,5 kuukautta kestänyt matkani lähenee kiihtyvällä tahdilla kohti sitä hetkeä, kun astun samanaikaisesti innostuneena ja vaikeroivana kotiin vievään lentokoneeseen. Kahden viikon päästä lopetan työnteon ja siirryn kahdeksi viikoksi lomalle. Wicked! Mutta palataanpas sitä ennen takaisin historiaan.

Sunnuntai-iltana (20.3.) lähdin yhdessä muiden suomalaisten (siis kolmen jampan: Villen, Juhan ja Mikon) kanssa legendaarisella pakettiautolla Perthin keskustaan katsomaan stand up -komiikkaa. Oikean baarin löydettyämme siirryimme takaoven kautta yläkertaan koettelemaan nauruhermoja. Ensimmäinen koomikko oli kohtalainen, mutta toinen onnistui puristamaan yleisöltä vedetkin silmistä. High five!

Perthistä lähdettyämme ja Clarksoniin selviydyttyämme näimme tien vierellä muutamia selkeästi kisahenkisiä kenguruita. Pojat ottivat ensimmäisen sprintin kenguruiden kanssa, mutta saivat karvaasti jäädä nuolemaan näppejään eläinten pomppiessa sinne mistä olivat tulleetkin. Jatkoimme matkaa, kunnes näimme taas muutaman sadan metrin päässä kookkaampia pussieläimiä. Auton vielä hidastaessa repäisin sivuoven auki ja juoksin sen mitä sandaalien suojaamista kintuistani lähti irti seurueeni huutaessa taustalla ”run run run..”. Ei ollut minustakaan kenguruille vastusta, mutta tulipahan juostua klo. 22.30 Australian pusikossa kenguruiden perässä. Normisunnuntai sanoisinko.

Maanantai-aamuna (21.3.) olin lähdössä kameran kanssa ulos kun Michael (työnantajani, toinen ”sijaisvanhemmistani”) tuli pyytämään minua töihin. Oli vapaapäiväni, mutta koska kaksi muuta työntekijää olivat kipeänä, en halunnut kieltäytyä pyynnöstä. Uuvuttavan työpäivän jälkeen menin hetkeksi kahden työkaverini kanssa kahville, kunnes vointi kävi niin huonoksi että oli pakko lähteä kämppään lepäämään.

Tiistaina (22.3.) heräsin taas karmeaan olotilaan. Mutta töihin oli lähdettävä, varsinkin kun oli vuoroni tehdä aamu- ja iltapäivän ajokierrokset. Keskipäivällä kävi olo sen verran epämääräiseksi, että kävin kämpällä nukkumassa parin tunnin ajan. Illalla osallistuin kaikesta sekavuudestani huolimatta nuorten aikuisten raamikseen.

Keskiviikkona (23.3.), rakkaan isäni syntymäpäivänä, oli pohja saavutettu eli töihin ei ollut lähtemistä. Nuha, päänsärky, lihassärky ja vatsakipu eivät antaneet armoa. Vietin koko päivän sängyssä maaten, iPodin monologia kuunnellen ja postikortteja kirjoittaen. Olo oli kuin henkisesti nuorella marsupilamilla, joka oli sidottu lehtimajaan hännästä kiinni ja jota oli kielletty roikkumasta liaaneissa. Turhauttavaa maata sisätiloissa auringon paistaessa 35 asteen voimalla verhojen takaa. Kääh.

Torstaina (24.3.) jatkoin toipumisen prosessointia viettämällä rauhallista aikaa työpäivän päätyttyä. Turhautumisen, stressin ja ikävän vaivaamaa mieltä ei voinut suklaan tai muiden herkkujen avulla lepuuttaa, mutta perheen kanssa skypettäminen näytteli isoa roolia mielialan kohentamisessa.

Perjantaina (25.3.) otin omani eli maanantaina menetetyn vapaapäivän takaisin. Päätin jatkaa alakuloisen mielen kohentamista ”shokkiterapian” avulla. Aamulla kahdeksalta herättyäni laitoin bikinit ylle ja aurinkorasvan iholle ja suuntasin iPodin kera aurinkotuoliin makaamaan. Pari tuntia horroksessa maattuani värjäsin ”sijaisäitini” hiukset onnistuneesti. Päivä jatkui paikalliseen ostoskeskukseen menemisellä ja australialaisen pankkitilin aukaisemisella. Prosessin helppoudesta iloisena jatkoin matkaa miellyttävään kahvilaan, jossa otin paastovapaan päivän kunniaksi suuren palan Cookies & Cream Cheesecakea ja laten. Makea leivos ja nautittava erikoiskahvi olivat juuri sitä mitä tarvitsinkin.

Edellä mainitulta reissulta palattuani oli aika suunnata toisentyyppisiin aktiviteetteihin. Koska kamerani oli ollut liian pitkään toimettomana, lähdin Lake Joondalupiin kuvaamaan paikallisia lintuja. Olosuhteet olivat äärimmäiset – en ole tainnut ennen valokuvata hiki otsalla 36 asteessa, kohtisuorassa paistavan auringon alla. Pari tuntia vesilintuja tähdättyäni aloin ihmettelemään kirkkaan ilman peittävää utua. Utuisuus vaihtui hetkessä selkeästi havaittavaksi savuksi ja päätin palata syrjäiseltä ranta-alueelta takaisin yleiselle puistoalueelle. Ei aikaakaan kun ymmärsin, että nyt ei ole pienestä hallitsemattomasta nuotiosta kyse vaan olinpaikkaani vauhdilla lähestyvästä metsäpalosta. Vaihdoin vitosvaihteeseen (aka jalat alle) ja varoitin läheisellä penkillä istuvaa keski-ikäistä miestä. Puisto tyhjeni pakoon juoksevista ihmisistä samalla kun savupilvi valtasi alaa. Pian kuuntelin useiden palosireenien, sammutuslentokoneiden ja uutishelikopterien melua. Palon sammuttaminen kesti useamman tunnin, mutta sekä ihmisvahingoilta että omakotitalojen tuhoilta säästyttiin. Fiuh.

Vietin vielä hetken Joondalupissa ennen junaan hyppäämistä ja Clarksoniin palaamista. Illalla jatkoin matkaa videovuokraamon kautta ystävieni Shannonin ja Timin kotiin. Söimme Timin tekemää päivällistä terassilla punaviinilasillisen ääressä lämpimässä auringonlaskussa, katselimme vuokraamamme semihämmentävän elokuvan ja suuntasimme puoliltaöin nukkumaan. Matkani ehkä tapahtumarikkain päivä oli lopultakin saapunut päätökseensä.

Lauantaina (26.3.) heräsin kahdeksalta ja suuntasin aamukahvin ääreen. Tim jatkoi hyvää työtään tekemällä meille aamupalaksi pekoni-muna-juusto-sämpylät. Kymmenen aikaan lähdin Shannonin kanssa läheiselle rannalle. Optimaaliset sääolosuhteet ja vilvoittava merivesi antoivat erittäin hienon aloituksen päivälle. Rannalta lähdettyämme kävimme tekemässä autolla pienen valokuvauskierroksen Yanchepin lähiseuduilla. Kahdeltatoista palasin kämpälle, otin pari tuntia aurinkoa takapihalla, söin, puin ja lähdin Villen, Andrewn ja Calebin kanssa Perthiin katsomaan amerikkalaisten ystäviemme konserttia. Konsertti oli integroituna paikallisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Jumalanpalveluksen päätyttyä ja useiden uusien ihmisten tapaamisten jälkeen palasimme kämppiimme keräämään voimia uutta päivää varten.

Sunnuntai (27.3.) koitti, sitä myöden jumikseen osallistuminen ja sen jälkeinen poikien kämpässä hilluminen.  Mikäs sen mukavampaa kuin ottaa lounasta matkalta, ja suunnata hyvän seuran kera leppoisaa iltapäivää viettämään veden ja auringon ääreen. Käytännössä siis lilluin isossa kumisessa uima-altaassa 5 tuntia ja rupattelin suomalaisten ja australialaisten kanssa. Veri nise.

Maanantainen (28.3.) vapaapäivä meni suhteellisen samoissa merkeissä kuin edellinen päivä. Aamulla heräsin harvinaisen aikaisin (6.30am.) ja kävin valokuvaamassa tirppoja ja kaikkea eteeni osuvaa. Onnistuin myös saamaan puussa istuvan linnun ulostetta päälaelleni -.-  .. Koko aamu- ja iltapäivä sujui taas erittäin mukavasti uima-altaassa noin 32 asteen lämmössä. Mmm.

Tiistaina (29.3.) oli töihin palaaminen kivuliasta, kiitos neljän peräkkäin vietetyn vapaapäivän. Töiden jälkeen suuntasin vauhdilla vaatteita vaihtamaan, syömään ja lopulta paikalliseen ostoskeskukseen, jossa pojat jo odottelivatkin. Lähdimme yhdessä Perthin keskustaa lähellä olevaan omakotitaloon, jossa ystävällemme oli järjestetty yllätyssyntymäpäiväjuhlat. Mielenkiintoista oli se, että juhlakalu oli tanskalainen + juhlien järjestäjinä olivat amerikkalaiset + juhlat pidettiin Australiassa. Keskimääräistä harvinaisempi yhtälö. Harvinaisuudestaan johtumatta (vai johtuen?) vietimme erittäin hyvän illan miellyttävän seuran ja herkullisen ruuan parissa. On nämä australialaiset vaan hienoa kansaa. Ai että.

Keskiviikkona (30.3.) kävin mukavan työpäivän päätteeksi pistämässä rahaa h.a.i.s.e.m.a.a.n Lakeside-ostoskeskuksessa. Ostin neljä erilaista kesä/juhlamekkoa noin 140 eurolla. Tuollaisen summan menettäminen tuntui pahalta, mutta ei se lopulta kovin kivulias hinta ole neljästä laadukkaasta mekosta.. Eihän? Lisäksi löysin tuliaiset äidilleni, eli enää parin-kolmen ihmisen tuliaiset ovat ostamatta. Yei!

Tällaista täällä, tavallaan vauhdikasta mutta tavallaan leppoisaa arkea. Kuvia (päivämäärän mukaan) löydät taas täältä: kuvat.fi

Nimim. teitä suunnattomasti ikävöivä.

What goes around comes around!

Hellohello! Viikko on taas vierähtänyt ja ympyrä sulkeutunut. Sairastan siis jälleen, tällä kertaa oireilu pitää sisällään kipeän kurkun, päänsäryn ja mahdollisen kuumeen. Eilen illalla alkoi olo huonontua, joten siitä asti olen yrittänyt olla rasittamatta itseäni, nauttinut kurkkupillereitä ja Panadolia. Hyvää on se, että sairastelu ajoittuu taas vapaapäiville. Tai no. No niin. Tai. Mmm. On se parempi näin.

Viikon takainen sunnuntai (13.3.) meni siis myös kipeää kroppaa hoivatessa. Maanantain (14.3.) vietin yllättäen vapaapäivänä (tähän asti perjantaisin olleet vapaapäivät siirtyvät myös jatkossa maanantaille). Koska en tähän hätään keksinyt muutakaan, menin jälleen kiertämään Joondalupissa olevaa ostoskeskusta. Lakeside-ostoskeskus ansaitsee kyllä virallisen tunnustuksen kaikista mielekkäimpänä ostoskeskuksena. Kauppojen kiertäminen tuntuu pakollisen toimenpiteen suorittamisen sijaan jopa hyvältä! Löysin taas kaikkea odotettua ja odottamatonta, joista erityisesti mainittakoon (7,5€ maksanut) Justin Timberlaken FutureSex/LoveShow -livedvd. Tällä kertaa Australiassa ollessani ymmärrän tarkistaa dvd:n aluekoodit ennen ostamista, näin ollen ei satu pettymyksiä Suomeen palaamisen myötä..

Myöhään iltapäivällä Joondalupista palattuani sain kutsun tiimipalaveriin, jota en viitsinyt vapaapäivän nimissä boikotoida. Parin tunnin palaverin jälkeen palasin kämpälle viettämään rauhallista ja v.i.i.h.t.y.i.s.ä.ä iltaa Maddison Square Gardenin yleisön ja Justin Timberlaken pariin.

Tiistaina (15.3.) oli aika palata töihin. Jatkossa työviikkoni tulee olemaan seuraavanlainen (kaikkia niitä useita poikkeuksia lukuun ottamatta, joita jatkossa oletettavasti tulee :D) :

MA = VP

TI = 7.00–17.00

KE = 9.00–17.00

TO = 7.00–17.00

PE = 9.00–14.30

Takaisin tiistaihin. Menimme aamupäivällä työn puolesta Quinnsiin rannalle viettämään leppoisaa aikaa yhdessä koululaisten kanssa. Näyttävän muovimukien vedestä pelastamisen lisäksi mainittakoon kahden delfiinin näkeminen. Vapaiden delfiinien temmeltäminen on ehdottomasti yksi tähänastisen matkani upeimmista näyistä! 

Töistä palattuani aloin selvittämään kamerani kennolle päätyneiden roskien poistamista. Omatoimisesti puhdistamisen sijaan päädyin viemään huomenna kameran Perthissä olevaan kameraliikkeeseen, joka tekee työn puolestani noin 62 euron hintaan. Tiistai-iltana osallistuin normaaliin tapaan nuorten aikuisten raamikseen, joka antoi taas hyviä eväitä alkaneeseen viikkoon.

Keskiviikkoaamuna (16.3.) toteutin aikomukseni ja lähdin yhdessä töihin matkaavan Shannonin kanssa junalla Perthiin, jossa jatkoin suunnistamista yksin. Kameraliike löytyi suhteellisen kivuttomasti, joten puolessa tunnissa olin luovuttanut kameran ammattilaisten hoiviin ja palannut takaisin Perthin rautatieasemalle. Koska töissä oli taas TAFE-päivä, jäin junasta pois Joondalupissa ja kävelin kampukselle, jossa tytöt jo olivatkin. Töiden päätyttyä otin hetken aurinkoa, kävin juoksulenkillä ja nautiskelin rauhallista iltaa australialaisen Maajussille morsian -sarjan parissa.

Torstaina (17.3.) työpäivän jälkeen hyppäsin junaan ja lähdin Perthiin hakemaan kameraani huollosta. Ilta oli vielä nuori, joten menin hetkeksi Perthin kävelykaduille pyörimään ja päivällistä nauttimaan. Subwayn ruoka täytti nälkiintynyttä vatsaa sopivasti ja auringonlaskussa hehkuvat kaupungin rakennukset puolestaan ravitsivat kameraani. Seitsemän aikaan palasin takaisin kämpälleni, ja perheen kanssa skypetettyäni kaaduin yhdentoista-aikaan uupuneena sänkyyn.

Perjantaina (18.3.) heräsin väärää informaatiota saatuani turhaan aamukuudelta silmät vinossa ja jalat solmussa uuvuttavan viikon päätteeksi. Puolitoistatuntia hereillä oltuani kuulin, ettei minun tarvinnutkaan lähteä korvaamaan työtoveriani ajokierroksille. Aamu ei siis lähtenyt parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin; myös töissä erään oppilaan huono valinta lisäsi vapaalle pääsemisen odottamista. 

Puoli kolmen aikaan töistä päästyäni heitin repun selkääni ja suuntasin Mindarie Keys Marinaan valokuvaamaan kaikkea eteen sattunutta. Näin muun muassa kahden ravun repivän kuollutta pallokalaa silpuiksi O.o. Lisäksi keskustelin pitkään valokuvaamassa olleen miehen kanssa, joka itse asiassa oli seisonut useita minuutteja selkäni takana ennen kuin huomasin hänet :D Valokuvatessa usein uppoutuu 100% siihen mitä näkee ja tekee, joten tuollaiset selän takana seisovat kaapin kokoiset miehet jäävät helposti huomaamatta.. :E

Lauantaina (19.3.) heräsin aikasin ja lähdin taas Mindarie Keys Marinaan tutkimaan maisemia kameran linssin takaa. Käveltyä tuli useita kilometrejä 6 tuntia kestäneen ekskursion aikana. Takaisin tullessa halusin palkita ahkeran uurastukseni McFlurrylla ja sen sekaan rouhituilla M&M’s:llä. Herkullinen rannalla vietetty päivä päättyi herkullisesti herkkupäivän mahdollistamana. Onnellisesti olin myös pitänyt huolta ihon suojaamisesta ja päälaen suojaamisesta, joten auringonpistosta tai palaneita kohtia ei päässyt syntymään. Kaikesta huolimatta oloni huononi illalla ja jouduin jättämään iltaiset kiihdytysajot väliin. Harmitus!

Tällaista kuluneella viikolla! Yritän ottaa parhaani mukaan sekä töistä että vapaa-ajasta kaiken irti, mistä johtuen illalla sänkyyn mennessä on sekä kroppa että mieli täydellisen kiitollinen ja täydellisen nuutunut. Kokopäiväisenä työntekijänä ja rinnakkain turistina oleminen käy 200%:sta työstä :] Mutta en valita, päin vastoin olen kiitollinen kaikista mahdollisuuksista joita edessäni päivittäin aukeaa. Summataan taas viikon päästä mitä ovia on auennut ja mitä sulkeutunut :) Kuulemisiin! Love u!

Ps. Täällä kaikki viikon takaiset kuvat päivämäärittäin: http://kristaylinen.kuvat.fi/kuvat/australia+2o11/

Thank u for friends and family!

Auringolta turpiin saatuani jumituin kämppääni keräilemään itseäni. Poltin siis eilen itseni auringossa ja tuloksena siitä oli punertavat kädet, pohkeet ja kasvot. Eilen olin vielä suhteellisen hyvävointinen viluisuutta ja paikallissärkyä lukuun ottamatta, mutta tänään pääni ja vatsani lähetti ikäviä signaaleja. Blogin päivittäminen oli jo pitkään ollut mielessä, joten nyt siihen tarjoutui luonnollinen mahdollisuus. Aurinko saa taas odottaa palvojaansa pari päivää.

Edellinen päivitys päättyi torstaihin 3.3., joten jatkan oletettavasti siitä eteenpäin. 

Perjantaina (4.3.) juhlin vapaapäivääni lähtemällä Joondalupin Lakeside-ostoskeskukseen shoppailemaan. Vietin yhden elämäni parhaimmista shoppailureissuista, löysin nimittäin kivuttomasti asioita sekä itselleni että muille tuliaisiksi. Itselleni ostetuista vaatekappaleista mainittakoon farkkushortsit ja uudet bikinit. Jaksamisen takaamiseksi tankkasin vatsani herkullisella strawberryboost-smoothiella. Iltapäivällä reissulta palattuani oli aikaa hengähtää hetken ennen ystävien kanssa lähipubiin lähtemistä.

Lauantaina (5.3.) herättyäni totesin, että tänään on hyvä ladata akkuja eilisen jäljiltä. Olimme eilen siis Calebin, Andrewn ja Tyneilin kanssa Whale+Ale -nimisessä pubissa istumassa, lisäksi joukkoomme lyöttäytyi kaksi muuta aussia myöhemmin illalla. Tulevien syntymäpäivien kunniaksi ystäväni tarjosivat minulle koko illan. Suurempi alkoholinnauttija olisi voinut ottaa tilanteesta enemmän irti, itse kun olen tällainen  rajoittunut tapaus  Ü Whale+Alesta lähdettyämme kävimme hetken Hungry Jack’sissa notkumassa ennen kotiinlähtöä. Mukava ilta, mutta kyllä koti-illat ovat edelleen parhaita.

Otin siis lauantain aamupäivän rauhassa, olin nimittäin lupautunut lähtemään illaksi Shannonin kanssa vapaaehtoiseksi eräänlaiseen illallistapahtumaan. Viiden jälkeen starttasimme auton ja suuntasimme kauniissa auringonlaskussa kenguruiden saattelemana upealle Olive Farm Wines-viinitilalle. Tehtäväni oli tarjoilla ruokaa ja juomaa hengellisessä kokouksessa olleelle noin 80 päiselle juhlaväelle (voiko näin sanoa ihmisistä? :D). Kaunis viinitila, vastakypsennetty sian- ja lampaanliha (jep, elukat oli vielä tullessa kokonaisina vartaissa pyörimässä Ü), ystävälliset ihmiset ja hyvä livemusiikki tekivät illasta unohtumattoman. 7,5 tunnin vapaaehtoisuus todella tuntui etuoikeutukselta! Yöllä puoli yhden aikaan pakkasimme tavarat autoomme ja suuntasimme Shannonin poikaystävän vanhempien luokse yöksi. GOOD night Australia!

Kahdeskymmeneskolmas syntymäpäiväaamuni (6.3.) aukeni kirkkaana ja iloisena. Rakkailta saamat tekstiviestit lämmittivät mieltä heti herätessä. Ennen kirkkoon menemistä tarjosi Shannon minulle Mc Cafesta (Mc Donald’sista) aamupalan. Herkullinen jugurttimyslimix, kahvi ja hyvä seura antoivat sopivasti potkua aikaisen herätyksen keskellä. Virkistävän aamujumalanpalveluksen jälkeen lähdimme käymään leffassa Tyneilin, Emman ja Juhan kanssa. Matt Damonin tähdittämä, rakkaudesta kertova elokuva oli ehdottomasti myös yksi hyvä asia tässä päivässä. Elokuvista palattuani menin hetkeksi kunnioittamaan perinteitä kämppäni takapihalle auringon alle ennen synttäripirskeisiini suuntaamista.

Tämän vuoden synttäripiskeeni tulevat ehdottomasti jäämään mieleen! Sitä tuskin tulee toistamiseen juhlittua omia syntymäpäiviä Oseaniassa. lllalla Calebin kanssa lähtiessämme nappasimme lautapelejä, viinitilalta ostamani Merlot-viinipullon, limsaa, sipsiä ja Tyneilin mukaamme. Menimme suomalaisten poikien ja Andrewn asuttamaan omakotitaloon viettämään iltaa. Pictionary antoi taas runsaasti aihetta nauruun, samoin loppuillasta ystävien menon ja meiningin seuraaminen. Joidenkin kohdalla ilta päättyi hieman huonompaan happeen, joidenkin kohdalla normipäivä-sana ei ollut seuraavana päivänä teemana. Villen heitettyä minut kotiin yöllä puoli neljältä menin onnellisesti täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa nukkumaan Ü

Hienon syntymäpäivän päätteeksi tuntui hyvältä herätä maanantaihin (7.3.), kansainväliseen vapaapäivään. Vapaapäivä alkoi lintujen valokuvaamisen myötä. Persoonallisten Galah-papukaijojen piiloleikit sekä toistaiseksi tuntemattoman lintupariskunnan ilveilyt löydät tästä linkistä! Samaisena iltapäivänä suuntasin läheiselle rannalle, jonne myös Ville ja Mikko tulivat hieman myöhemmin. Mainittakoon, että uudet bikinit saivat ensimmäisen vesikosketuksensa Intian valtameren tyrskyissä. Ü

Tiistaina (8.3.) oli aika suunnata työelämän, auringonoton sekä juoksulenkin pariin ja illaksi nuorten aikuisten raamikseen. Pidimme raamiksen ystäväni isovanhempien luona ja voin kertoa, että en ole ikinä nähnyt samankaltaista Rokokokoohenkistä sisustusta! Talo oli täydellinen museo vanhoillisromanttisine, pastellisävyisine sisustuselementteineen! Kertakaikkiaan mieletön talo kaikkine yksityiskohtineen!

Keskiviikkona (9.3.) haastavan työpäivän päätyttyä kävin Tyneilin ja Emman kanssa kahvilla läheisessä ostoskeskuksessa purkamassa päivän tapahtumia. Tällä hetkellä töissä tuntuu olevan monia hyvin kipeitä lapsia/nuoria, mikä tietenkin tekee välillä meidän työntekijöiden kasassa pysymisestä haastavaa. Mansikkajuoman juomisen lisäksi purin negatiivista energiaani myös juoksulenkillä. Melko terveellistä stressinhallintaa sanoisinko.

Pidimme keskiviikkoiltana pienimuotoisen jumalanpalveluksen tuhkakeskiviikon kunniaksi. Lisäksi päätin aloittaa päättäväisenä elämäni ensimmäisen paaston. Paastoan yhdessä muun täällä olevan perheen kanssa sokerista; pois jäävät siis käytännössä kaikki lisättyä sokeria sisältävät herkut: karkit, suklaa, keksit, kakut, jätskit, limsat, smoothiet, herkkukahvit, muffinssit, rockleyroad, salmiakki.. Paasto kestää 40 päivää, mutta koska olen Australiassa ainutlaatuisten makuelämysten keskellä, annan itselleni vuorokauden viikossa armoa herkkujen nauttimiseen. Ulkomailla olemisen perustelun lisäksi uskon vakaasti, ettei Jeesuskaan voinut elää 40 päivää ilman suklaata ;) Ja ps. Kaiken kiusauksen ja ironian saattelema karkkilähetys saapui välittömästi paaston aloitettuani. Vanhempani olivat laittaneet läjän lempikarkkejani postiin pari viikkoa sitten ja ilolla sain todeta että salmiakkeihin koskeminen onnistuu ensimmäisen kerran vasta lauantaina. Damn it.

Torstai (10.3.) piti sisällään työpäivän, juoksulenkin ja auringonoton lisäksi menneiden syntymäpäivieni kunniaksi tarjotulla päivällisellä käymisen yhdessä Requelin kanssa. Paras koskaan syömäni kanasalaatti ja vanhan ystävän kanssa jauhaminen oli taas b.u.e.n.o.a. Toki illalla perheen kanssa skypettäminen oli myös iloinen ”säännöllinen poikkeus” tässä päivässä :] 

Perjantaina (11.3.) aloitin vapaapäiväputkeni lähtemällä aikaisin Fremantlen markkinoille noin 1,5h junamatkan päähän. Nautiskelin tutuissa maisemissa kulkemisesta ja markkinoiden kiertämisestä. Kulkiessani räpsin sieltä sun täältä muistoksi kuvia, jotka näet tästä linkistä! Kahdeksan tuntia lähtöni jälkeen palasin uupuneena kämpälle, laitoin pyykit koneeseen, kävin ruokakaupassa ja viemässä postikortteja postiin. Illalla lähdin suomalaisten poikain asuttamaan kämppään chillaamaan. Puoliltaöin oli aika palata takaisin ja mennä Japanista tulleiden uutisten kauhistuttamana nukkumaan.

Lauantaina (12.3.) lähdin heti aamusta tulokselliselle valokuvausreissulle lähirannalle. 3,5 tunnin ulkoilun seurauksena sain kuvia pastellinsävyisistä kukista, noin neljämetrisistä monsteriaalloista sekä uhkarohkeista boogiebordareista. Kuvat TÄÄLLÄ! Kaupan päällisinä sain roskia kameran kennolle (roskat näkyvät ikävästi kuvissa, vaatii pientä miettimistä miten saan ne täällä ollessani pois) ja kuumottavat auringon polttamat alueet käsiin, pohkeisiin ja kasvoihin. Reissulta palattuani en vielä ymmärtänyt auringon tekemää vahinkoa, vasta illan valjetessa alkoi iho punottaa, pää ja palovamma-alueet särkemään sekä kroppa pomppimaan kuuman ja kylmän tunteen välillä. Ikävää erityisesti oli ajankohta, sillä suuntasimme illalla Shannonin ja Timin tupareihin. Oma olotilani ei kuitenkaan pilannut illan leppoisaa tunnelmaa. Ystävät kauniin kodin, hyvän ruuan ja juoman parissa on pettämätön valinta. Yhdeksän jälkeen palasin takaisin kämpälle läträämään aloe veran kanssa ja nappia haukkaamaan. You say tomato, I say potato. Eiku.

Sunnuntai (13.3.) valkeni aamujumalanpalveluksen myötä kauniiseen päivään. Lähdin työtoverini perheen kanssa syömään lounasta erittäin hyvään grilliruokaa tarjoavaan ravintolaan. Kannattaa viettää synttärit Australiassa, täällä nimittäin syntymäpäivälahjaksi saa sekä masunsa täyteen että kaupanpäälliseksi hyviä kohtaamisia ja muistoja. Ü Me likes! Söin erittäin hyvän Crispy Chicken Burger -aterian ja totesin, että tämä on paikka jonne on pakko tulla uudestaan! Jatkoimme matkaa työkaverini kotiin, mutta siellä tunnin vietettyäni alkoi olo käymään niin tukalaksi että oli pakko palata kämpälle. Eilinen liiallinen annos armotonta auringonpaistetta vaikuttaa kropassa edelleen. Otin vatsani kiukutteluun droppia ennen kuin kävin parin tunnin päiväunille. Herättyäni oli olo huomattavasti parempi, jopa niin hyvä että jaksoin rustaa  3 tuntia tätä blogitekstiä. Note: älä koskaan enää jätä blogia kirjoittamatta puoleentoista viikkoon!

Kirjoitusmaraton juostu. Ugh.

Australia sweet Australia.

Päivien päivää! Lyhyestä virsi kaunis eli siirrytään suorilta viikon takaisiin tapahtumiin! Ugh.

Lauantaina 26.2. halusin ottaa erityisen lämpimästä auringonpaisteesta kaiken irti. Välittömästi herättyäni lähdin katsastamaan läheistä puistoa kameran riippuessa odottavaisesti kaulalla. Saapuessani puistoalueelle oli orkesteri jo lupaavasti ääneessä: puut notkuivat erilaisista lintulajeista, erityisesti vaaleanpunaiset Galahit (Galah Cockatoo) tekivät läsnäolonsa tiettäväksi riippumalla holtittomasti oksilla. Kannon nokassa istuessani ja lintujen puuhastelua seuratessani nautin olostani suunnattomasti. Mitä nyt linturakastavaisten sukimista seuratessani ikävä kaiversi välillä omaakin sielua.. 

Linnuista otetut kuvat löydät tästä linkistä!

Iltapäivällä auringon porottaessa täydellä teholla istahdin alas ja kirjoitin blogitekstin kuluneelta viikolta. Kellon lähestyessä neljää siirryin perinteiseen tapaan talon takapihalle aurinkotuoliin. Rusketusta on selkeästi jo havaittavissa, ja suurin ilo on se että en ole vielä onnistunut polttamaan itseäni. Riittävän paljon kun läträä tehokkaan aurinkorasvan kanssa ja rajoittaa auringonottoa lyhytkestoisiin jaksoihin selviää kalpeinkin kalkkuna palamatta.

Sunnuntaina (27.2.) heti messun päätyttyä suuntasin lähimmälle rannalle auringonotto ja meressä huojuminen mielessä. Siitä huolimatta, että olin asettunut lepotilaan useiden metrien päähän vedenrajasta, onnistui pitkälle rannalle pyrkinyt vesi yllättämään. Siinä vaiheessa kun tunsin veden juoksevan vauhdilla varpaideni yli otin tajuamattani otteen laukustani ja nostin sen ilmaan. Hyvä niin, muuten olisi veden varaan joutuneiden kenkien, rantapyyhkeen ja vaatteiden lisäksi kastunut kännykkä, iPod, rahapussi ym. Onni onnettomuudessa!

Illalla päivällispöydästä noustessani katsoin pikaisesti ikkunasta ulos ja näin valtavan kauniit värit horisontissa. Aurinko oli parhaillaan laskemassa, mutta peli ei ollut vielä menetetty. Nappasin kameran ja suotimet kainalooni ja juoksin autoon. Judith kuskasi minut pariksikymmeneksiminuutiksi rannalle tätä mieleenpainuvaa auringonlaskua kuvaamaan. Mmm. Australia sweet Australia.

"I was like -- And he was like -- And then I was like -- He said .. and was like -- And I was like.." Jep, maanantai (28.2.) koitti ja työpäivä alkoi viikonloppuna "juhlineiden" tyttöjen kuuntelemisella. Käsittämätöntä tuo huumeiden ja alkoholin kanssa sekoilu, kavereiden kanssa tappeleminen ja poliisien kanssa säätäminen. Sitä vaan toivoisi että tytöt  (12-17-vuotiaat) osaisivat viettää viikonloppunsa eri tavalla. Mutta ei. Ei niin ei.

Tiistaina (1.3.) loppui virallisesti kesä ja syksy aloitti tekemään tuloaan. Väsyttävän työpäivän jälkeen en jaksanut tehdä mitään erityisen tähdellistä. Keskiviikkona (2.3.) sen sijaan aloitin uuden projektin: Stairs up. Stairs down. Stairs up. Stairs down.. Tunnetaan myös nimellä porrasjuoksu- tai porrastreeni. Tästä päivästä alkakoon treenaus lihomisen ehkäisemiseksi. Täällä kun tulee niin helposti naposteltua päivän aikana pieniä kaloripommeja, tarvitaan vastapainoksi liikuntaa. Liikunnan vastapainoksi tarvitaan kuitenkin löhöilyä. Ja löhöily tapahtui perinteikkäästi Shannonin ja Judithin kanssa Australian maajussille morsian -sarjan parissa :] KK eli Kiva Keskiviikko.

Torstaina (3.3.) nautiskelin auringonotosta ja perheen kanssa skypettämisestä. On helpottavaa tietää, että koti on edelleen olemassa sellaisena kuin sen muistan.

*halaus*