Only 2 weeks?! Woot!

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nyt on kaikki pakolliset matkajärjestelyt tehty, joten lähteminen on oikeastaan enää pakkaamista vaille (ei, en ole pakannut vielä). Näiden viimeisten viikkojen aikana olen pyrkinyt ottamaan kaiken ilon irti Suomen antimista: keikoilla on tullut harva se päivä käytyä ja läheisten kanssa hilluttua. Tulevan harjoittelun tehtävät ovat tähän mennessä tuntuneet (ja tulevat tehtävät näyttäneet) suhteellisen kivuttomilta. Alright!

Tällaisen (omalla kohdallani) radikaalin elämänmuutoksen lähestyessä olen huomannut itsessäni jokseenkin paranormaaleja muutoksia ja piirteitä. Olen kyllä aina ollut melko levoton sielu, mutta alitajunnassa riehuva ajatus matkasta on jännästi lisännyt levottomuutta. Tässä yhteydessä haluankin sanoa julkisen anteeksi- pyynnön niille luokkatovereilleni, jotka ovat saaneet tarpeekseen alituisesta luennoilla höpöttäjästä :T I beg your pardon!

Muita rasittavan levottomuuden lisäksi olen huomannut olevani muutenkin ärsyttävä. Tai no. Ehkä tämä ei sittenkään ole mitään uutta ja ihmeellistä. Damn.

Tässä tämä tällä erää. Muodostelen epäilemättä blogiini vielä fiilisjanoja ennen lähtöä, joten kannattaa käydä tsekkaamassa sivuja silloin tällöin (en tosin voi ketään syyttää jos ei vaan kiinnosta). Kommentit, rakentava kritiikki ja reklamaatio ovat myös tervetulleita! Joten. Be here, or be elsewhere.

Ugh.

Blog's picture © Jeff Thomas / azuzephre.net

Can you feel it? 26 days!

Kyllä. 26 päivää lähtöön. Matkavalmistelut on erittäin hyvällä mallilla, enää pitäisi lähettää muutamat paperit, ostaa zoom-objektiivi järjestelmäkameraani, noutaa kansainvälinen ajokortti autoliiton toimistosta ynnä muuta pientä vaivannäköä vaativia asioita. Fiilis on hyvä, tosin viime yönä näin unta, jossa matkaan lähteminen onnistui menemään aika läskiksi liian viimetinkaan jätetyn pakkaamisen vuoksi. Uskoakseni tästä ei ole tosielämässä vaaraa, sillä suurella todennäköisyydellä matkalaukkuni on valmiiksi pakattu jo viikkoa ennen lähtöä.. Hmm. Mutta lähtöönhän ei itse asiassa ole enää kovin kauan aikaa.. *starts packing*

Yritän jokseenkin säännöllisesti altistaa itseäni englannin kielelle lukemalla uutisia englanniksi, kuuntelemalla Tedin luennoitsijoita (http://www.ted.com/) ja puhumalla englantia itsekseni (, mistä olen jo muutamia kertoja jäänyt itseteossa kiinni). Eiköhän se kieli ala viimeistään paikan päällä taipua australialaisten tahdon mukaisesti.