High five!

Erittäin hyvää huomenta koko Suomen kansa! 1,5 kuukautta kestänyt matkani lähenee kiihtyvällä tahdilla kohti sitä hetkeä, kun astun samanaikaisesti innostuneena ja vaikeroivana kotiin vievään lentokoneeseen. Kahden viikon päästä lopetan työnteon ja siirryn kahdeksi viikoksi lomalle. Wicked! Mutta palataanpas sitä ennen takaisin historiaan.

Sunnuntai-iltana (20.3.) lähdin yhdessä muiden suomalaisten (siis kolmen jampan: Villen, Juhan ja Mikon) kanssa legendaarisella pakettiautolla Perthin keskustaan katsomaan stand up -komiikkaa. Oikean baarin löydettyämme siirryimme takaoven kautta yläkertaan koettelemaan nauruhermoja. Ensimmäinen koomikko oli kohtalainen, mutta toinen onnistui puristamaan yleisöltä vedetkin silmistä. High five!

Perthistä lähdettyämme ja Clarksoniin selviydyttyämme näimme tien vierellä muutamia selkeästi kisahenkisiä kenguruita. Pojat ottivat ensimmäisen sprintin kenguruiden kanssa, mutta saivat karvaasti jäädä nuolemaan näppejään eläinten pomppiessa sinne mistä olivat tulleetkin. Jatkoimme matkaa, kunnes näimme taas muutaman sadan metrin päässä kookkaampia pussieläimiä. Auton vielä hidastaessa repäisin sivuoven auki ja juoksin sen mitä sandaalien suojaamista kintuistani lähti irti seurueeni huutaessa taustalla ”run run run..”. Ei ollut minustakaan kenguruille vastusta, mutta tulipahan juostua klo. 22.30 Australian pusikossa kenguruiden perässä. Normisunnuntai sanoisinko.

Maanantai-aamuna (21.3.) olin lähdössä kameran kanssa ulos kun Michael (työnantajani, toinen ”sijaisvanhemmistani”) tuli pyytämään minua töihin. Oli vapaapäiväni, mutta koska kaksi muuta työntekijää olivat kipeänä, en halunnut kieltäytyä pyynnöstä. Uuvuttavan työpäivän jälkeen menin hetkeksi kahden työkaverini kanssa kahville, kunnes vointi kävi niin huonoksi että oli pakko lähteä kämppään lepäämään.

Tiistaina (22.3.) heräsin taas karmeaan olotilaan. Mutta töihin oli lähdettävä, varsinkin kun oli vuoroni tehdä aamu- ja iltapäivän ajokierrokset. Keskipäivällä kävi olo sen verran epämääräiseksi, että kävin kämpällä nukkumassa parin tunnin ajan. Illalla osallistuin kaikesta sekavuudestani huolimatta nuorten aikuisten raamikseen.

Keskiviikkona (23.3.), rakkaan isäni syntymäpäivänä, oli pohja saavutettu eli töihin ei ollut lähtemistä. Nuha, päänsärky, lihassärky ja vatsakipu eivät antaneet armoa. Vietin koko päivän sängyssä maaten, iPodin monologia kuunnellen ja postikortteja kirjoittaen. Olo oli kuin henkisesti nuorella marsupilamilla, joka oli sidottu lehtimajaan hännästä kiinni ja jota oli kielletty roikkumasta liaaneissa. Turhauttavaa maata sisätiloissa auringon paistaessa 35 asteen voimalla verhojen takaa. Kääh.

Torstaina (24.3.) jatkoin toipumisen prosessointia viettämällä rauhallista aikaa työpäivän päätyttyä. Turhautumisen, stressin ja ikävän vaivaamaa mieltä ei voinut suklaan tai muiden herkkujen avulla lepuuttaa, mutta perheen kanssa skypettäminen näytteli isoa roolia mielialan kohentamisessa.

Perjantaina (25.3.) otin omani eli maanantaina menetetyn vapaapäivän takaisin. Päätin jatkaa alakuloisen mielen kohentamista ”shokkiterapian” avulla. Aamulla kahdeksalta herättyäni laitoin bikinit ylle ja aurinkorasvan iholle ja suuntasin iPodin kera aurinkotuoliin makaamaan. Pari tuntia horroksessa maattuani värjäsin ”sijaisäitini” hiukset onnistuneesti. Päivä jatkui paikalliseen ostoskeskukseen menemisellä ja australialaisen pankkitilin aukaisemisella. Prosessin helppoudesta iloisena jatkoin matkaa miellyttävään kahvilaan, jossa otin paastovapaan päivän kunniaksi suuren palan Cookies & Cream Cheesecakea ja laten. Makea leivos ja nautittava erikoiskahvi olivat juuri sitä mitä tarvitsinkin.

Edellä mainitulta reissulta palattuani oli aika suunnata toisentyyppisiin aktiviteetteihin. Koska kamerani oli ollut liian pitkään toimettomana, lähdin Lake Joondalupiin kuvaamaan paikallisia lintuja. Olosuhteet olivat äärimmäiset – en ole tainnut ennen valokuvata hiki otsalla 36 asteessa, kohtisuorassa paistavan auringon alla. Pari tuntia vesilintuja tähdättyäni aloin ihmettelemään kirkkaan ilman peittävää utua. Utuisuus vaihtui hetkessä selkeästi havaittavaksi savuksi ja päätin palata syrjäiseltä ranta-alueelta takaisin yleiselle puistoalueelle. Ei aikaakaan kun ymmärsin, että nyt ei ole pienestä hallitsemattomasta nuotiosta kyse vaan olinpaikkaani vauhdilla lähestyvästä metsäpalosta. Vaihdoin vitosvaihteeseen (aka jalat alle) ja varoitin läheisellä penkillä istuvaa keski-ikäistä miestä. Puisto tyhjeni pakoon juoksevista ihmisistä samalla kun savupilvi valtasi alaa. Pian kuuntelin useiden palosireenien, sammutuslentokoneiden ja uutishelikopterien melua. Palon sammuttaminen kesti useamman tunnin, mutta sekä ihmisvahingoilta että omakotitalojen tuhoilta säästyttiin. Fiuh.

Vietin vielä hetken Joondalupissa ennen junaan hyppäämistä ja Clarksoniin palaamista. Illalla jatkoin matkaa videovuokraamon kautta ystävieni Shannonin ja Timin kotiin. Söimme Timin tekemää päivällistä terassilla punaviinilasillisen ääressä lämpimässä auringonlaskussa, katselimme vuokraamamme semihämmentävän elokuvan ja suuntasimme puoliltaöin nukkumaan. Matkani ehkä tapahtumarikkain päivä oli lopultakin saapunut päätökseensä.

Lauantaina (26.3.) heräsin kahdeksalta ja suuntasin aamukahvin ääreen. Tim jatkoi hyvää työtään tekemällä meille aamupalaksi pekoni-muna-juusto-sämpylät. Kymmenen aikaan lähdin Shannonin kanssa läheiselle rannalle. Optimaaliset sääolosuhteet ja vilvoittava merivesi antoivat erittäin hienon aloituksen päivälle. Rannalta lähdettyämme kävimme tekemässä autolla pienen valokuvauskierroksen Yanchepin lähiseuduilla. Kahdeltatoista palasin kämpälle, otin pari tuntia aurinkoa takapihalla, söin, puin ja lähdin Villen, Andrewn ja Calebin kanssa Perthiin katsomaan amerikkalaisten ystäviemme konserttia. Konsertti oli integroituna paikallisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Jumalanpalveluksen päätyttyä ja useiden uusien ihmisten tapaamisten jälkeen palasimme kämppiimme keräämään voimia uutta päivää varten.

Sunnuntai (27.3.) koitti, sitä myöden jumikseen osallistuminen ja sen jälkeinen poikien kämpässä hilluminen.  Mikäs sen mukavampaa kuin ottaa lounasta matkalta, ja suunnata hyvän seuran kera leppoisaa iltapäivää viettämään veden ja auringon ääreen. Käytännössä siis lilluin isossa kumisessa uima-altaassa 5 tuntia ja rupattelin suomalaisten ja australialaisten kanssa. Veri nise.

Maanantainen (28.3.) vapaapäivä meni suhteellisen samoissa merkeissä kuin edellinen päivä. Aamulla heräsin harvinaisen aikaisin (6.30am.) ja kävin valokuvaamassa tirppoja ja kaikkea eteeni osuvaa. Onnistuin myös saamaan puussa istuvan linnun ulostetta päälaelleni -.-  .. Koko aamu- ja iltapäivä sujui taas erittäin mukavasti uima-altaassa noin 32 asteen lämmössä. Mmm.

Tiistaina (29.3.) oli töihin palaaminen kivuliasta, kiitos neljän peräkkäin vietetyn vapaapäivän. Töiden jälkeen suuntasin vauhdilla vaatteita vaihtamaan, syömään ja lopulta paikalliseen ostoskeskukseen, jossa pojat jo odottelivatkin. Lähdimme yhdessä Perthin keskustaa lähellä olevaan omakotitaloon, jossa ystävällemme oli järjestetty yllätyssyntymäpäiväjuhlat. Mielenkiintoista oli se, että juhlakalu oli tanskalainen + juhlien järjestäjinä olivat amerikkalaiset + juhlat pidettiin Australiassa. Keskimääräistä harvinaisempi yhtälö. Harvinaisuudestaan johtumatta (vai johtuen?) vietimme erittäin hyvän illan miellyttävän seuran ja herkullisen ruuan parissa. On nämä australialaiset vaan hienoa kansaa. Ai että.

Keskiviikkona (30.3.) kävin mukavan työpäivän päätteeksi pistämässä rahaa h.a.i.s.e.m.a.a.n Lakeside-ostoskeskuksessa. Ostin neljä erilaista kesä/juhlamekkoa noin 140 eurolla. Tuollaisen summan menettäminen tuntui pahalta, mutta ei se lopulta kovin kivulias hinta ole neljästä laadukkaasta mekosta.. Eihän? Lisäksi löysin tuliaiset äidilleni, eli enää parin-kolmen ihmisen tuliaiset ovat ostamatta. Yei!

Tällaista täällä, tavallaan vauhdikasta mutta tavallaan leppoisaa arkea. Kuvia (päivämäärän mukaan) löydät taas täältä: kuvat.fi

Nimim. teitä suunnattomasti ikävöivä.

What goes around comes around!

Hellohello! Viikko on taas vierähtänyt ja ympyrä sulkeutunut. Sairastan siis jälleen, tällä kertaa oireilu pitää sisällään kipeän kurkun, päänsäryn ja mahdollisen kuumeen. Eilen illalla alkoi olo huonontua, joten siitä asti olen yrittänyt olla rasittamatta itseäni, nauttinut kurkkupillereitä ja Panadolia. Hyvää on se, että sairastelu ajoittuu taas vapaapäiville. Tai no. No niin. Tai. Mmm. On se parempi näin.

Viikon takainen sunnuntai (13.3.) meni siis myös kipeää kroppaa hoivatessa. Maanantain (14.3.) vietin yllättäen vapaapäivänä (tähän asti perjantaisin olleet vapaapäivät siirtyvät myös jatkossa maanantaille). Koska en tähän hätään keksinyt muutakaan, menin jälleen kiertämään Joondalupissa olevaa ostoskeskusta. Lakeside-ostoskeskus ansaitsee kyllä virallisen tunnustuksen kaikista mielekkäimpänä ostoskeskuksena. Kauppojen kiertäminen tuntuu pakollisen toimenpiteen suorittamisen sijaan jopa hyvältä! Löysin taas kaikkea odotettua ja odottamatonta, joista erityisesti mainittakoon (7,5€ maksanut) Justin Timberlaken FutureSex/LoveShow -livedvd. Tällä kertaa Australiassa ollessani ymmärrän tarkistaa dvd:n aluekoodit ennen ostamista, näin ollen ei satu pettymyksiä Suomeen palaamisen myötä..

Myöhään iltapäivällä Joondalupista palattuani sain kutsun tiimipalaveriin, jota en viitsinyt vapaapäivän nimissä boikotoida. Parin tunnin palaverin jälkeen palasin kämpälle viettämään rauhallista ja v.i.i.h.t.y.i.s.ä.ä iltaa Maddison Square Gardenin yleisön ja Justin Timberlaken pariin.

Tiistaina (15.3.) oli aika palata töihin. Jatkossa työviikkoni tulee olemaan seuraavanlainen (kaikkia niitä useita poikkeuksia lukuun ottamatta, joita jatkossa oletettavasti tulee :D) :

MA = VP

TI = 7.00–17.00

KE = 9.00–17.00

TO = 7.00–17.00

PE = 9.00–14.30

Takaisin tiistaihin. Menimme aamupäivällä työn puolesta Quinnsiin rannalle viettämään leppoisaa aikaa yhdessä koululaisten kanssa. Näyttävän muovimukien vedestä pelastamisen lisäksi mainittakoon kahden delfiinin näkeminen. Vapaiden delfiinien temmeltäminen on ehdottomasti yksi tähänastisen matkani upeimmista näyistä! 

Töistä palattuani aloin selvittämään kamerani kennolle päätyneiden roskien poistamista. Omatoimisesti puhdistamisen sijaan päädyin viemään huomenna kameran Perthissä olevaan kameraliikkeeseen, joka tekee työn puolestani noin 62 euron hintaan. Tiistai-iltana osallistuin normaaliin tapaan nuorten aikuisten raamikseen, joka antoi taas hyviä eväitä alkaneeseen viikkoon.

Keskiviikkoaamuna (16.3.) toteutin aikomukseni ja lähdin yhdessä töihin matkaavan Shannonin kanssa junalla Perthiin, jossa jatkoin suunnistamista yksin. Kameraliike löytyi suhteellisen kivuttomasti, joten puolessa tunnissa olin luovuttanut kameran ammattilaisten hoiviin ja palannut takaisin Perthin rautatieasemalle. Koska töissä oli taas TAFE-päivä, jäin junasta pois Joondalupissa ja kävelin kampukselle, jossa tytöt jo olivatkin. Töiden päätyttyä otin hetken aurinkoa, kävin juoksulenkillä ja nautiskelin rauhallista iltaa australialaisen Maajussille morsian -sarjan parissa.

Torstaina (17.3.) työpäivän jälkeen hyppäsin junaan ja lähdin Perthiin hakemaan kameraani huollosta. Ilta oli vielä nuori, joten menin hetkeksi Perthin kävelykaduille pyörimään ja päivällistä nauttimaan. Subwayn ruoka täytti nälkiintynyttä vatsaa sopivasti ja auringonlaskussa hehkuvat kaupungin rakennukset puolestaan ravitsivat kameraani. Seitsemän aikaan palasin takaisin kämpälleni, ja perheen kanssa skypetettyäni kaaduin yhdentoista-aikaan uupuneena sänkyyn.

Perjantaina (18.3.) heräsin väärää informaatiota saatuani turhaan aamukuudelta silmät vinossa ja jalat solmussa uuvuttavan viikon päätteeksi. Puolitoistatuntia hereillä oltuani kuulin, ettei minun tarvinnutkaan lähteä korvaamaan työtoveriani ajokierroksille. Aamu ei siis lähtenyt parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin; myös töissä erään oppilaan huono valinta lisäsi vapaalle pääsemisen odottamista. 

Puoli kolmen aikaan töistä päästyäni heitin repun selkääni ja suuntasin Mindarie Keys Marinaan valokuvaamaan kaikkea eteen sattunutta. Näin muun muassa kahden ravun repivän kuollutta pallokalaa silpuiksi O.o. Lisäksi keskustelin pitkään valokuvaamassa olleen miehen kanssa, joka itse asiassa oli seisonut useita minuutteja selkäni takana ennen kuin huomasin hänet :D Valokuvatessa usein uppoutuu 100% siihen mitä näkee ja tekee, joten tuollaiset selän takana seisovat kaapin kokoiset miehet jäävät helposti huomaamatta.. :E

Lauantaina (19.3.) heräsin aikasin ja lähdin taas Mindarie Keys Marinaan tutkimaan maisemia kameran linssin takaa. Käveltyä tuli useita kilometrejä 6 tuntia kestäneen ekskursion aikana. Takaisin tullessa halusin palkita ahkeran uurastukseni McFlurrylla ja sen sekaan rouhituilla M&M’s:llä. Herkullinen rannalla vietetty päivä päättyi herkullisesti herkkupäivän mahdollistamana. Onnellisesti olin myös pitänyt huolta ihon suojaamisesta ja päälaen suojaamisesta, joten auringonpistosta tai palaneita kohtia ei päässyt syntymään. Kaikesta huolimatta oloni huononi illalla ja jouduin jättämään iltaiset kiihdytysajot väliin. Harmitus!

Tällaista kuluneella viikolla! Yritän ottaa parhaani mukaan sekä töistä että vapaa-ajasta kaiken irti, mistä johtuen illalla sänkyyn mennessä on sekä kroppa että mieli täydellisen kiitollinen ja täydellisen nuutunut. Kokopäiväisenä työntekijänä ja rinnakkain turistina oleminen käy 200%:sta työstä :] Mutta en valita, päin vastoin olen kiitollinen kaikista mahdollisuuksista joita edessäni päivittäin aukeaa. Summataan taas viikon päästä mitä ovia on auennut ja mitä sulkeutunut :) Kuulemisiin! Love u!

Ps. Täällä kaikki viikon takaiset kuvat päivämäärittäin: http://kristaylinen.kuvat.fi/kuvat/australia+2o11/

Thank u for friends and family!

Auringolta turpiin saatuani jumituin kämppääni keräilemään itseäni. Poltin siis eilen itseni auringossa ja tuloksena siitä oli punertavat kädet, pohkeet ja kasvot. Eilen olin vielä suhteellisen hyvävointinen viluisuutta ja paikallissärkyä lukuun ottamatta, mutta tänään pääni ja vatsani lähetti ikäviä signaaleja. Blogin päivittäminen oli jo pitkään ollut mielessä, joten nyt siihen tarjoutui luonnollinen mahdollisuus. Aurinko saa taas odottaa palvojaansa pari päivää.

Edellinen päivitys päättyi torstaihin 3.3., joten jatkan oletettavasti siitä eteenpäin. 

Perjantaina (4.3.) juhlin vapaapäivääni lähtemällä Joondalupin Lakeside-ostoskeskukseen shoppailemaan. Vietin yhden elämäni parhaimmista shoppailureissuista, löysin nimittäin kivuttomasti asioita sekä itselleni että muille tuliaisiksi. Itselleni ostetuista vaatekappaleista mainittakoon farkkushortsit ja uudet bikinit. Jaksamisen takaamiseksi tankkasin vatsani herkullisella strawberryboost-smoothiella. Iltapäivällä reissulta palattuani oli aikaa hengähtää hetken ennen ystävien kanssa lähipubiin lähtemistä.

Lauantaina (5.3.) herättyäni totesin, että tänään on hyvä ladata akkuja eilisen jäljiltä. Olimme eilen siis Calebin, Andrewn ja Tyneilin kanssa Whale+Ale -nimisessä pubissa istumassa, lisäksi joukkoomme lyöttäytyi kaksi muuta aussia myöhemmin illalla. Tulevien syntymäpäivien kunniaksi ystäväni tarjosivat minulle koko illan. Suurempi alkoholinnauttija olisi voinut ottaa tilanteesta enemmän irti, itse kun olen tällainen  rajoittunut tapaus  Ü Whale+Alesta lähdettyämme kävimme hetken Hungry Jack’sissa notkumassa ennen kotiinlähtöä. Mukava ilta, mutta kyllä koti-illat ovat edelleen parhaita.

Otin siis lauantain aamupäivän rauhassa, olin nimittäin lupautunut lähtemään illaksi Shannonin kanssa vapaaehtoiseksi eräänlaiseen illallistapahtumaan. Viiden jälkeen starttasimme auton ja suuntasimme kauniissa auringonlaskussa kenguruiden saattelemana upealle Olive Farm Wines-viinitilalle. Tehtäväni oli tarjoilla ruokaa ja juomaa hengellisessä kokouksessa olleelle noin 80 päiselle juhlaväelle (voiko näin sanoa ihmisistä? :D). Kaunis viinitila, vastakypsennetty sian- ja lampaanliha (jep, elukat oli vielä tullessa kokonaisina vartaissa pyörimässä Ü), ystävälliset ihmiset ja hyvä livemusiikki tekivät illasta unohtumattoman. 7,5 tunnin vapaaehtoisuus todella tuntui etuoikeutukselta! Yöllä puoli yhden aikaan pakkasimme tavarat autoomme ja suuntasimme Shannonin poikaystävän vanhempien luokse yöksi. GOOD night Australia!

Kahdeskymmeneskolmas syntymäpäiväaamuni (6.3.) aukeni kirkkaana ja iloisena. Rakkailta saamat tekstiviestit lämmittivät mieltä heti herätessä. Ennen kirkkoon menemistä tarjosi Shannon minulle Mc Cafesta (Mc Donald’sista) aamupalan. Herkullinen jugurttimyslimix, kahvi ja hyvä seura antoivat sopivasti potkua aikaisen herätyksen keskellä. Virkistävän aamujumalanpalveluksen jälkeen lähdimme käymään leffassa Tyneilin, Emman ja Juhan kanssa. Matt Damonin tähdittämä, rakkaudesta kertova elokuva oli ehdottomasti myös yksi hyvä asia tässä päivässä. Elokuvista palattuani menin hetkeksi kunnioittamaan perinteitä kämppäni takapihalle auringon alle ennen synttäripirskeisiini suuntaamista.

Tämän vuoden synttäripiskeeni tulevat ehdottomasti jäämään mieleen! Sitä tuskin tulee toistamiseen juhlittua omia syntymäpäiviä Oseaniassa. lllalla Calebin kanssa lähtiessämme nappasimme lautapelejä, viinitilalta ostamani Merlot-viinipullon, limsaa, sipsiä ja Tyneilin mukaamme. Menimme suomalaisten poikien ja Andrewn asuttamaan omakotitaloon viettämään iltaa. Pictionary antoi taas runsaasti aihetta nauruun, samoin loppuillasta ystävien menon ja meiningin seuraaminen. Joidenkin kohdalla ilta päättyi hieman huonompaan happeen, joidenkin kohdalla normipäivä-sana ei ollut seuraavana päivänä teemana. Villen heitettyä minut kotiin yöllä puoli neljältä menin onnellisesti täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa nukkumaan Ü

Hienon syntymäpäivän päätteeksi tuntui hyvältä herätä maanantaihin (7.3.), kansainväliseen vapaapäivään. Vapaapäivä alkoi lintujen valokuvaamisen myötä. Persoonallisten Galah-papukaijojen piiloleikit sekä toistaiseksi tuntemattoman lintupariskunnan ilveilyt löydät tästä linkistä! Samaisena iltapäivänä suuntasin läheiselle rannalle, jonne myös Ville ja Mikko tulivat hieman myöhemmin. Mainittakoon, että uudet bikinit saivat ensimmäisen vesikosketuksensa Intian valtameren tyrskyissä. Ü

Tiistaina (8.3.) oli aika suunnata työelämän, auringonoton sekä juoksulenkin pariin ja illaksi nuorten aikuisten raamikseen. Pidimme raamiksen ystäväni isovanhempien luona ja voin kertoa, että en ole ikinä nähnyt samankaltaista Rokokokoohenkistä sisustusta! Talo oli täydellinen museo vanhoillisromanttisine, pastellisävyisine sisustuselementteineen! Kertakaikkiaan mieletön talo kaikkine yksityiskohtineen!

Keskiviikkona (9.3.) haastavan työpäivän päätyttyä kävin Tyneilin ja Emman kanssa kahvilla läheisessä ostoskeskuksessa purkamassa päivän tapahtumia. Tällä hetkellä töissä tuntuu olevan monia hyvin kipeitä lapsia/nuoria, mikä tietenkin tekee välillä meidän työntekijöiden kasassa pysymisestä haastavaa. Mansikkajuoman juomisen lisäksi purin negatiivista energiaani myös juoksulenkillä. Melko terveellistä stressinhallintaa sanoisinko.

Pidimme keskiviikkoiltana pienimuotoisen jumalanpalveluksen tuhkakeskiviikon kunniaksi. Lisäksi päätin aloittaa päättäväisenä elämäni ensimmäisen paaston. Paastoan yhdessä muun täällä olevan perheen kanssa sokerista; pois jäävät siis käytännössä kaikki lisättyä sokeria sisältävät herkut: karkit, suklaa, keksit, kakut, jätskit, limsat, smoothiet, herkkukahvit, muffinssit, rockleyroad, salmiakki.. Paasto kestää 40 päivää, mutta koska olen Australiassa ainutlaatuisten makuelämysten keskellä, annan itselleni vuorokauden viikossa armoa herkkujen nauttimiseen. Ulkomailla olemisen perustelun lisäksi uskon vakaasti, ettei Jeesuskaan voinut elää 40 päivää ilman suklaata ;) Ja ps. Kaiken kiusauksen ja ironian saattelema karkkilähetys saapui välittömästi paaston aloitettuani. Vanhempani olivat laittaneet läjän lempikarkkejani postiin pari viikkoa sitten ja ilolla sain todeta että salmiakkeihin koskeminen onnistuu ensimmäisen kerran vasta lauantaina. Damn it.

Torstai (10.3.) piti sisällään työpäivän, juoksulenkin ja auringonoton lisäksi menneiden syntymäpäivieni kunniaksi tarjotulla päivällisellä käymisen yhdessä Requelin kanssa. Paras koskaan syömäni kanasalaatti ja vanhan ystävän kanssa jauhaminen oli taas b.u.e.n.o.a. Toki illalla perheen kanssa skypettäminen oli myös iloinen ”säännöllinen poikkeus” tässä päivässä :] 

Perjantaina (11.3.) aloitin vapaapäiväputkeni lähtemällä aikaisin Fremantlen markkinoille noin 1,5h junamatkan päähän. Nautiskelin tutuissa maisemissa kulkemisesta ja markkinoiden kiertämisestä. Kulkiessani räpsin sieltä sun täältä muistoksi kuvia, jotka näet tästä linkistä! Kahdeksan tuntia lähtöni jälkeen palasin uupuneena kämpälle, laitoin pyykit koneeseen, kävin ruokakaupassa ja viemässä postikortteja postiin. Illalla lähdin suomalaisten poikain asuttamaan kämppään chillaamaan. Puoliltaöin oli aika palata takaisin ja mennä Japanista tulleiden uutisten kauhistuttamana nukkumaan.

Lauantaina (12.3.) lähdin heti aamusta tulokselliselle valokuvausreissulle lähirannalle. 3,5 tunnin ulkoilun seurauksena sain kuvia pastellinsävyisistä kukista, noin neljämetrisistä monsteriaalloista sekä uhkarohkeista boogiebordareista. Kuvat TÄÄLLÄ! Kaupan päällisinä sain roskia kameran kennolle (roskat näkyvät ikävästi kuvissa, vaatii pientä miettimistä miten saan ne täällä ollessani pois) ja kuumottavat auringon polttamat alueet käsiin, pohkeisiin ja kasvoihin. Reissulta palattuani en vielä ymmärtänyt auringon tekemää vahinkoa, vasta illan valjetessa alkoi iho punottaa, pää ja palovamma-alueet särkemään sekä kroppa pomppimaan kuuman ja kylmän tunteen välillä. Ikävää erityisesti oli ajankohta, sillä suuntasimme illalla Shannonin ja Timin tupareihin. Oma olotilani ei kuitenkaan pilannut illan leppoisaa tunnelmaa. Ystävät kauniin kodin, hyvän ruuan ja juoman parissa on pettämätön valinta. Yhdeksän jälkeen palasin takaisin kämpälle läträämään aloe veran kanssa ja nappia haukkaamaan. You say tomato, I say potato. Eiku.

Sunnuntai (13.3.) valkeni aamujumalanpalveluksen myötä kauniiseen päivään. Lähdin työtoverini perheen kanssa syömään lounasta erittäin hyvään grilliruokaa tarjoavaan ravintolaan. Kannattaa viettää synttärit Australiassa, täällä nimittäin syntymäpäivälahjaksi saa sekä masunsa täyteen että kaupanpäälliseksi hyviä kohtaamisia ja muistoja. Ü Me likes! Söin erittäin hyvän Crispy Chicken Burger -aterian ja totesin, että tämä on paikka jonne on pakko tulla uudestaan! Jatkoimme matkaa työkaverini kotiin, mutta siellä tunnin vietettyäni alkoi olo käymään niin tukalaksi että oli pakko palata kämpälle. Eilinen liiallinen annos armotonta auringonpaistetta vaikuttaa kropassa edelleen. Otin vatsani kiukutteluun droppia ennen kuin kävin parin tunnin päiväunille. Herättyäni oli olo huomattavasti parempi, jopa niin hyvä että jaksoin rustaa  3 tuntia tätä blogitekstiä. Note: älä koskaan enää jätä blogia kirjoittamatta puoleentoista viikkoon!

Kirjoitusmaraton juostu. Ugh.

Australia sweet Australia.

Päivien päivää! Lyhyestä virsi kaunis eli siirrytään suorilta viikon takaisiin tapahtumiin! Ugh.

Lauantaina 26.2. halusin ottaa erityisen lämpimästä auringonpaisteesta kaiken irti. Välittömästi herättyäni lähdin katsastamaan läheistä puistoa kameran riippuessa odottavaisesti kaulalla. Saapuessani puistoalueelle oli orkesteri jo lupaavasti ääneessä: puut notkuivat erilaisista lintulajeista, erityisesti vaaleanpunaiset Galahit (Galah Cockatoo) tekivät läsnäolonsa tiettäväksi riippumalla holtittomasti oksilla. Kannon nokassa istuessani ja lintujen puuhastelua seuratessani nautin olostani suunnattomasti. Mitä nyt linturakastavaisten sukimista seuratessani ikävä kaiversi välillä omaakin sielua.. 

Linnuista otetut kuvat löydät tästä linkistä!

Iltapäivällä auringon porottaessa täydellä teholla istahdin alas ja kirjoitin blogitekstin kuluneelta viikolta. Kellon lähestyessä neljää siirryin perinteiseen tapaan talon takapihalle aurinkotuoliin. Rusketusta on selkeästi jo havaittavissa, ja suurin ilo on se että en ole vielä onnistunut polttamaan itseäni. Riittävän paljon kun läträä tehokkaan aurinkorasvan kanssa ja rajoittaa auringonottoa lyhytkestoisiin jaksoihin selviää kalpeinkin kalkkuna palamatta.

Sunnuntaina (27.2.) heti messun päätyttyä suuntasin lähimmälle rannalle auringonotto ja meressä huojuminen mielessä. Siitä huolimatta, että olin asettunut lepotilaan useiden metrien päähän vedenrajasta, onnistui pitkälle rannalle pyrkinyt vesi yllättämään. Siinä vaiheessa kun tunsin veden juoksevan vauhdilla varpaideni yli otin tajuamattani otteen laukustani ja nostin sen ilmaan. Hyvä niin, muuten olisi veden varaan joutuneiden kenkien, rantapyyhkeen ja vaatteiden lisäksi kastunut kännykkä, iPod, rahapussi ym. Onni onnettomuudessa!

Illalla päivällispöydästä noustessani katsoin pikaisesti ikkunasta ulos ja näin valtavan kauniit värit horisontissa. Aurinko oli parhaillaan laskemassa, mutta peli ei ollut vielä menetetty. Nappasin kameran ja suotimet kainalooni ja juoksin autoon. Judith kuskasi minut pariksikymmeneksiminuutiksi rannalle tätä mieleenpainuvaa auringonlaskua kuvaamaan. Mmm. Australia sweet Australia.

"I was like -- And he was like -- And then I was like -- He said .. and was like -- And I was like.." Jep, maanantai (28.2.) koitti ja työpäivä alkoi viikonloppuna "juhlineiden" tyttöjen kuuntelemisella. Käsittämätöntä tuo huumeiden ja alkoholin kanssa sekoilu, kavereiden kanssa tappeleminen ja poliisien kanssa säätäminen. Sitä vaan toivoisi että tytöt  (12-17-vuotiaat) osaisivat viettää viikonloppunsa eri tavalla. Mutta ei. Ei niin ei.

Tiistaina (1.3.) loppui virallisesti kesä ja syksy aloitti tekemään tuloaan. Väsyttävän työpäivän jälkeen en jaksanut tehdä mitään erityisen tähdellistä. Keskiviikkona (2.3.) sen sijaan aloitin uuden projektin: Stairs up. Stairs down. Stairs up. Stairs down.. Tunnetaan myös nimellä porrasjuoksu- tai porrastreeni. Tästä päivästä alkakoon treenaus lihomisen ehkäisemiseksi. Täällä kun tulee niin helposti naposteltua päivän aikana pieniä kaloripommeja, tarvitaan vastapainoksi liikuntaa. Liikunnan vastapainoksi tarvitaan kuitenkin löhöilyä. Ja löhöily tapahtui perinteikkäästi Shannonin ja Judithin kanssa Australian maajussille morsian -sarjan parissa :] KK eli Kiva Keskiviikko.

Torstaina (3.3.) nautiskelin auringonotosta ja perheen kanssa skypettämisestä. On helpottavaa tietää, että koti on edelleen olemassa sellaisena kuin sen muistan.

*halaus*