Auringolta turpiin saatuani jumituin kämppääni keräilemään itseäni. Poltin siis eilen itseni auringossa ja tuloksena siitä oli punertavat kädet, pohkeet ja kasvot. Eilen olin vielä suhteellisen hyvävointinen viluisuutta ja paikallissärkyä lukuun ottamatta, mutta tänään pääni ja vatsani lähetti ikäviä signaaleja. Blogin päivittäminen oli jo pitkään ollut mielessä, joten nyt siihen tarjoutui luonnollinen mahdollisuus. Aurinko saa taas odottaa palvojaansa pari päivää.
Edellinen päivitys päättyi torstaihin 3.3., joten jatkan oletettavasti siitä eteenpäin.
Perjantaina (4.3.) juhlin vapaapäivääni lähtemällä Joondalupin Lakeside-ostoskeskukseen shoppailemaan. Vietin yhden elämäni parhaimmista shoppailureissuista, löysin nimittäin kivuttomasti asioita sekä itselleni että muille tuliaisiksi. Itselleni ostetuista vaatekappaleista mainittakoon farkkushortsit ja uudet bikinit. Jaksamisen takaamiseksi tankkasin vatsani herkullisella strawberryboost-smoothiella. Iltapäivällä reissulta palattuani oli aikaa hengähtää hetken ennen ystävien kanssa lähipubiin lähtemistä.
Lauantaina (5.3.) herättyäni totesin, että tänään on hyvä ladata akkuja eilisen jäljiltä. Olimme eilen siis Calebin, Andrewn ja Tyneilin kanssa Whale+Ale -nimisessä pubissa istumassa, lisäksi joukkoomme lyöttäytyi kaksi muuta aussia myöhemmin illalla. Tulevien syntymäpäivien kunniaksi ystäväni tarjosivat minulle koko illan. Suurempi alkoholinnauttija olisi voinut ottaa tilanteesta enemmän irti, itse kun olen tällainen rajoittunut tapaus Ü Whale+Alesta lähdettyämme kävimme hetken Hungry Jack’sissa notkumassa ennen kotiinlähtöä. Mukava ilta, mutta kyllä koti-illat ovat edelleen parhaita.
Otin siis lauantain aamupäivän rauhassa, olin nimittäin lupautunut lähtemään illaksi Shannonin kanssa vapaaehtoiseksi eräänlaiseen illallistapahtumaan. Viiden jälkeen starttasimme auton ja suuntasimme kauniissa auringonlaskussa kenguruiden saattelemana upealle Olive Farm Wines-viinitilalle. Tehtäväni oli tarjoilla ruokaa ja juomaa hengellisessä kokouksessa olleelle noin 80 päiselle juhlaväelle (voiko näin sanoa ihmisistä? :D). Kaunis viinitila, vastakypsennetty sian- ja lampaanliha (jep, elukat oli vielä tullessa kokonaisina vartaissa pyörimässä Ü), ystävälliset ihmiset ja hyvä livemusiikki tekivät illasta unohtumattoman. 7,5 tunnin vapaaehtoisuus todella tuntui etuoikeutukselta! Yöllä puoli yhden aikaan pakkasimme tavarat autoomme ja suuntasimme Shannonin poikaystävän vanhempien luokse yöksi. GOOD night Australia!
Kahdeskymmeneskolmas syntymäpäiväaamuni (6.3.) aukeni kirkkaana ja iloisena. Rakkailta saamat tekstiviestit lämmittivät mieltä heti herätessä. Ennen kirkkoon menemistä tarjosi Shannon minulle Mc Cafesta (Mc Donald’sista) aamupalan. Herkullinen jugurttimyslimix, kahvi ja hyvä seura antoivat sopivasti potkua aikaisen herätyksen keskellä. Virkistävän aamujumalanpalveluksen jälkeen lähdimme käymään leffassa Tyneilin, Emman ja Juhan kanssa. Matt Damonin tähdittämä, rakkaudesta kertova elokuva oli ehdottomasti myös yksi hyvä asia tässä päivässä. Elokuvista palattuani menin hetkeksi kunnioittamaan perinteitä kämppäni takapihalle auringon alle ennen synttäripirskeisiini suuntaamista.
Tämän vuoden synttäripiskeeni tulevat ehdottomasti jäämään mieleen! Sitä tuskin tulee toistamiseen juhlittua omia syntymäpäiviä Oseaniassa. lllalla Calebin kanssa lähtiessämme nappasimme lautapelejä, viinitilalta ostamani Merlot-viinipullon, limsaa, sipsiä ja Tyneilin mukaamme. Menimme suomalaisten poikien ja Andrewn asuttamaan omakotitaloon viettämään iltaa. Pictionary antoi taas runsaasti aihetta nauruun, samoin loppuillasta ystävien menon ja meiningin seuraaminen. Joidenkin kohdalla ilta päättyi hieman huonompaan happeen, joidenkin kohdalla normipäivä-sana ei ollut seuraavana päivänä teemana. Villen heitettyä minut kotiin yöllä puoli neljältä menin onnellisesti täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa nukkumaan Ü
Hienon syntymäpäivän päätteeksi tuntui hyvältä herätä maanantaihin (7.3.), kansainväliseen vapaapäivään. Vapaapäivä alkoi lintujen valokuvaamisen myötä. Persoonallisten Galah-papukaijojen piiloleikit sekä toistaiseksi tuntemattoman lintupariskunnan ilveilyt löydät tästä linkistä! Samaisena iltapäivänä suuntasin läheiselle rannalle, jonne myös Ville ja Mikko tulivat hieman myöhemmin. Mainittakoon, että uudet bikinit saivat ensimmäisen vesikosketuksensa Intian valtameren tyrskyissä. Ü
Tiistaina (8.3.) oli aika suunnata työelämän, auringonoton sekä juoksulenkin pariin ja illaksi nuorten aikuisten raamikseen. Pidimme raamiksen ystäväni isovanhempien luona ja voin kertoa, että en ole ikinä nähnyt samankaltaista Rokokokoohenkistä sisustusta! Talo oli täydellinen museo vanhoillisromanttisine, pastellisävyisine sisustuselementteineen! Kertakaikkiaan mieletön talo kaikkine yksityiskohtineen!
Keskiviikkona (9.3.) haastavan työpäivän päätyttyä kävin Tyneilin ja Emman kanssa kahvilla läheisessä ostoskeskuksessa purkamassa päivän tapahtumia. Tällä hetkellä töissä tuntuu olevan monia hyvin kipeitä lapsia/nuoria, mikä tietenkin tekee välillä meidän työntekijöiden kasassa pysymisestä haastavaa. Mansikkajuoman juomisen lisäksi purin negatiivista energiaani myös juoksulenkillä. Melko terveellistä stressinhallintaa sanoisinko.
Pidimme keskiviikkoiltana pienimuotoisen jumalanpalveluksen tuhkakeskiviikon kunniaksi. Lisäksi päätin aloittaa päättäväisenä elämäni ensimmäisen paaston. Paastoan yhdessä muun täällä olevan perheen kanssa sokerista; pois jäävät siis käytännössä kaikki lisättyä sokeria sisältävät herkut: karkit, suklaa, keksit, kakut, jätskit, limsat, smoothiet, herkkukahvit, muffinssit, rockleyroad, salmiakki.. Paasto kestää 40 päivää, mutta koska olen Australiassa ainutlaatuisten makuelämysten keskellä, annan itselleni vuorokauden viikossa armoa herkkujen nauttimiseen. Ulkomailla olemisen perustelun lisäksi uskon vakaasti, ettei Jeesuskaan voinut elää 40 päivää ilman suklaata ;) Ja ps. Kaiken kiusauksen ja ironian saattelema karkkilähetys saapui välittömästi paaston aloitettuani. Vanhempani olivat laittaneet läjän lempikarkkejani postiin pari viikkoa sitten ja ilolla sain todeta että salmiakkeihin koskeminen onnistuu ensimmäisen kerran vasta lauantaina. Damn it.
Torstai (10.3.) piti sisällään työpäivän, juoksulenkin ja auringonoton lisäksi menneiden syntymäpäivieni kunniaksi tarjotulla päivällisellä käymisen yhdessä Requelin kanssa. Paras koskaan syömäni kanasalaatti ja vanhan ystävän kanssa jauhaminen oli taas b.u.e.n.o.a. Toki illalla perheen kanssa skypettäminen oli myös iloinen ”säännöllinen poikkeus” tässä päivässä :]
Perjantaina (11.3.) aloitin vapaapäiväputkeni lähtemällä aikaisin Fremantlen markkinoille noin 1,5h junamatkan päähän. Nautiskelin tutuissa maisemissa kulkemisesta ja markkinoiden kiertämisestä. Kulkiessani räpsin sieltä sun täältä muistoksi kuvia, jotka näet tästä linkistä! Kahdeksan tuntia lähtöni jälkeen palasin uupuneena kämpälle, laitoin pyykit koneeseen, kävin ruokakaupassa ja viemässä postikortteja postiin. Illalla lähdin suomalaisten poikain asuttamaan kämppään chillaamaan. Puoliltaöin oli aika palata takaisin ja mennä Japanista tulleiden uutisten kauhistuttamana nukkumaan.
Lauantaina (12.3.) lähdin heti aamusta tulokselliselle valokuvausreissulle lähirannalle. 3,5 tunnin ulkoilun seurauksena sain kuvia pastellinsävyisistä kukista, noin neljämetrisistä monsteriaalloista sekä uhkarohkeista boogiebordareista. Kuvat TÄÄLLÄ! Kaupan päällisinä sain roskia kameran kennolle (roskat näkyvät ikävästi kuvissa, vaatii pientä miettimistä miten saan ne täällä ollessani pois) ja kuumottavat auringon polttamat alueet käsiin, pohkeisiin ja kasvoihin. Reissulta palattuani en vielä ymmärtänyt auringon tekemää vahinkoa, vasta illan valjetessa alkoi iho punottaa, pää ja palovamma-alueet särkemään sekä kroppa pomppimaan kuuman ja kylmän tunteen välillä. Ikävää erityisesti oli ajankohta, sillä suuntasimme illalla Shannonin ja Timin tupareihin. Oma olotilani ei kuitenkaan pilannut illan leppoisaa tunnelmaa. Ystävät kauniin kodin, hyvän ruuan ja juoman parissa on pettämätön valinta. Yhdeksän jälkeen palasin takaisin kämpälle läträämään aloe veran kanssa ja nappia haukkaamaan. You say tomato, I say potato. Eiku.
Sunnuntai (13.3.) valkeni aamujumalanpalveluksen myötä kauniiseen päivään. Lähdin työtoverini perheen kanssa syömään lounasta erittäin hyvään grilliruokaa tarjoavaan ravintolaan. Kannattaa viettää synttärit Australiassa, täällä nimittäin syntymäpäivälahjaksi saa sekä masunsa täyteen että kaupanpäälliseksi hyviä kohtaamisia ja muistoja. Ü Me likes! Söin erittäin hyvän Crispy Chicken Burger -aterian ja totesin, että tämä on paikka jonne on pakko tulla uudestaan! Jatkoimme matkaa työkaverini kotiin, mutta siellä tunnin vietettyäni alkoi olo käymään niin tukalaksi että oli pakko palata kämpälle. Eilinen liiallinen annos armotonta auringonpaistetta vaikuttaa kropassa edelleen. Otin vatsani kiukutteluun droppia ennen kuin kävin parin tunnin päiväunille. Herättyäni oli olo huomattavasti parempi, jopa niin hyvä että jaksoin rustaa 3 tuntia tätä blogitekstiä. Note: älä koskaan enää jätä blogia kirjoittamatta puoleentoista viikkoon!
Kirjoitusmaraton juostu. Ugh.
