Let the new week begin! Vaikka varsinaiset työpäivät alkoivat vasta tiistaina 14.10. kokoonnuimme maanantaina (13.10.) työntekijöiden kesken palaveeraamaan työnalla olevien ja loppulukukauden kannalta ratkaisevien asioiden tiimoilta. Yhdeksästä kolmeen kestänyt leppoisa mutta asiapitoinen palaveri oli kaikin puolin hyödyllinen ja antoi uutta intoa nuorten kohtaamiseen. Hengellinen leipä oli tärkeä osa keskustelua, ja kaiken puheen lomasta oli helppo tunnistaa työntekijöiden arvopohjan perusta. Palaverin välissä kävimme terveellisille elämäntavoille uskollisina hakemassa KFC:stä purtavaa aivojen polttoainevaraston täytteeksi. Kyseisellä polttoaineella jaksoinkin palaverin lisäksi viettää Kimmon ja Calebin kanssa pieruhuumoritäyteistä iltaa jatkuvasti putoillen ja kikattaen. Yhdeltätoista oli jo sen verran höntti olo, että poistuin takavasemmalle punkkaani pyörimään.
Tiistai 14.10. koitti eli oli aika tehdä ratkaiseva siirto lomanvietosta työmaailmaan. Sovimme eilisessä palaverissa, että otan tästä lähtien tyttöjen kampuksella vastuun lounaan tekemisestä ja keittiön kunnossapidosta. Maanantaisin päätämme muutaman tytön kanssa viikon menun, käymme kaupassa hakemassa ainekset ja valmistamme kyseisen päivän lounaan. Muina päivinä taiomme maanantaina ostetuista aineksista täyttävän ja maittavan lounaan. Minun tehtäväni on turvata riittävä hygieenisyys, auttaa tyttöjä kokkailussa ja lopuksi pitää huolta siitä, että keittiö ja ruokatilat näyttävät siistiltä.
Sekä tiistai, keskiviikko että torstai kului hyvin perinteisissä merkeissä niin harjoittelun kuin loppupäivänkin vieton näkökulmasta. Otin joka päivä keittiöön avukseni eri tytöt, mikä antaa minulle hyvän mahdollisuuden tutustua tyttöihin paremmin sekä hyvässä että pahassa. Kaikkien kohdalla oli tiskaaminen ja siivoaminen arvatenkin suurin päänvaiva. Tytöt mielellään lähtivät heti syötyään muihin touhuihin ja jättivät tiskit hoitamaan itse itseään. Koska tiskit eivät kuitenkaan ole tarpeeksi älykkäitä kyseiseen toimintaan (mikäli tällä välillä keksitään itsetiskautuvat ruokailuvälineet, lupaan kustantaa ne omasta pussistani), jouduin usein huomauttaa tytöille että keittiössä pitäisi hoitaa homma kotiin. Kovan vääntämisen ja kapinoimisen jälkeen olemme kuitenkin saaneet keittiön näyttämään jokseenkin siistiltä ja astiat puhtailta.
Iltaisin tein mitä milloinkin, välillä kävin juoksumatolla hikoilemassa, ostoskeskuksessa palloilemasssa tai yksinkertaisesti vietin koko päivän Michaelin luona. Tässä vaiheessa voi siis jo sanoa, että arki on tullut vastaan ja päivät alkavat kutakuinkin muistuttaa toisiaan.
Perjantai pyörähti taas käyntiin harjoittelun merkeissä. Nuorten lähdettyä yhden jälkeen, jäimme Kimmon kanssa kuuntelemaan Michaelin vetämään koulutusta kampuksilla harjoittelijoina oleville nuorille. Nämä kolme nuorta ovat itse alunperin olleet Catalysts Schoolsin oppilaina, tätä nykyä he ovat enemmänkin osana työyhteisöä. Koska Catalysts Schools toimii seurakunnan alaisena, haluaa Michael opettaa harjoittelijoille kristinuskon perusteita ja antaa heille käytännöllisiä vinkkejä nuorten kohtaamiseen kirjallista materiaalia ja luennoimista apuna käyttäen. Tänään saimme siis olla ensimmäisessä kokoontumisessa mukana ja koimme suurta iloa ja kiitollisuutta Michaelin innosta ja panoksesta nuorten opettamisessa.
Pari tuntia kestäneen koulutuksen jälkeen siirryimme Kimmon kanssa ostoskeskuksen kautta Michaelille illanviettoon.
Lauantaiksi luvatut 38 lämpöastetta saivat minusta henkisen yliotteen pakottamalla minut meren äärelle. Pyyhkeen, bikinien, lätsän, iPodin, vesipullon ja tiilenpaksuisen Western Australia -sanomalehden kera lähdin kävelemään reilun puolen tunnin kävelymatkan päähän Quinnsin uimarannalle. Tunnin hikoiltuani paahtavan auringon alla alkoi kroppa vaatia viilennystä. Niinpä kävelin polttavaa hiekkaa pitkin aaltojen sekaan. Pystyssä pysyminen oli viihdyttävää taistelua, kerran pyllähdin pepulleni aallon juostua välinpitämättömästi ylitseni.
Viilennyksen jälkeen makasin vielä vajaat puolitoista tuntia auringossa, ennen kuin alkoi tuntua siltä että tarvitsen juomavettä loppuneen tilalle. Kokosin tavarani ja lähdin kävelemään rantakahvilaa kohti. Noin puolessa välissä matkaa alkoi todenteolla pyörryttää. Jahas, taisin olla liian pitkään kuivin suin. Vaivalloisesti selvisin tiskille ja sain pyydetyksi kaksi vesipulloa. Mikäli olisin lähtenyt pari minuuttia myöhemmin liikenteeseen, olisin todennäköisesti jäänyt matkalle. Oppitunti nro. 1oo ooo ooo: ota aina rannalle mennessäsi mukaan vähintään 1,5 litraa vettä.
Tunnin kestäneen kämpälle raahautumisen jälkeen löysin lopultakin itseni sängystäni makaamasta. Aikamoinen reissu. Noh, olinpahan ainakin saanut lisää rusketusta pintaan ja keuhkoihini lämmintä ulkoilmaa. Kunnostauduttuani lähdin taas kiusaamaan Kimmoa ja Michaelin perhettä läsnäolollani.
Aamupäivän iloinen ja rauhallinen mieli vaihtui illalla sisäiseen kaaokseen. Ymmärsin olevani isossa elämänmuutoksessa, joka todennäköisesti muuttuu todellisuudeksi Suomeen palatessani. Itkun keskeltä ei ollut voimia lähteä paikalliseen baariin viettämään muiden kanssa Calebin syntymäpäivää. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis itsensä järjissä pitäminen ja orientoituminen huomiseen päivään.
Sunnuntaille oli luvassa paljon ohjelmaa. Aamulla koristelin nopeasti Calebin eilisen syntymäpäivän kunniaksi tehdyn kakun ennen kuin ihmiset saapuivat jumalanpalvelukseen. Jumalanpalveluksen jälkeen joimme kakun ja söimme kahvit (kyllä, luit oikein) ennen kuin jatkoimme päivää sekä seurakuntaa että Catalysts Schoolsia koskevalla palaverilla. Kävimme pääosin läpi tulevan vuoden budjettia, vastuunkantajia ynnä muuta tarpeellista settiä. Palaverin päätyttyä lähdimme suoraan Michaelin tyttären ja hänen poikaystävänsä rakentaman talon perustuksia juhlimaan. Ilma oli kaunis ja lämmin, seura iloista ja maisemat upeita. Kävimme Kimmon kanssa kävelemässä puolen kilometrin päässä olevalla rannalla. Valtavat aallot ja silmänkantamattomiin ulottuva kimmeltävä vesi vetivät pidemmänkin miehen sanattomaksi.
Slab partyn päätyttyä kävin nopeasti kaunistautumassa illanviettoa varten. Kuuden jälkeen Michaelin perhe ja Kimmo kurvasivat pakettiautolla Somerlyn pihaan ja nappasivat minut vauhdista kyytiin. Minä ja kuusi muuta sielua suuntasimme autonvalot kohti Perthin kasinoa ja valmistauduimme juhlimaan Calebin eilistä 18-vuotissyntymäpäivää uhkapelaamisen merkeissä. Kasinolle selvittyämme kävimme aluksi nauttimassa paikallisen ravintolan antimista. Jälkiruokahyytelön ja Jurassic Parkin mielleyhtymän aiheuttaman sekoilun jälkeen oli aika laittaa pokerinaama koetukselle! Meni tovi ennen kuin itse uskaltauduin laittamaan oman naamani (ja rahani) likoon. Vajaan puoli tuntia blackjackia pelattuani sain ilokseni todeta, että en ollut ainoastaan pitänyt hauskaa vaan myös voittanut 10 dollaria! :D Loistavaa, tänne pitää päästä uudestaan! (ja tästä se Kristan peliriippuvuus sitten lähtee..)
Mukavuudenhaluisten ihmisten (aussien) kanssa ollessa liikenteessä ei ollut vaarana illan venyminen liian pitkäksi. Kymmenen aikaan olin jo availemassa Somerlyn ulko-ovea. Hyvä näin, nimittäin huomenna pitäisi taas aamulla herätä töihin. Kääh.
Näin se homma etenee, välillä erittäin surkean olotilan kera, välillä vähemmän. Maanantain (19.10.) työpäivän jälkeen lähdin suoraan Michaelille ja vietin hiljaista iltaani siellä. Myös tiistai eteni tavalliseen tahtiin muuten paitsi että a) kävin Michaelin kanssa työpäivän jälkeen heittämässä pakulla muutamat oppilaat koteihin ja b) pelasimme Kimmon, Calebin ja Michaelin kanssa pokeria iltamyöhään. Keskiviikkona tapoin aikaa käymällä kaupassa, istumalla Michaelilla koneen äärellä ja katsellen leffaa ja Jackon livevetoja kämpässäni.
Anteeksipyyntöni vielä tähän loppuun. Blogin kirjoittaminen maistuu tällä hetkellä melko pihkaiselta, joten se varmasti näkyy myös kirjoitustyylissä. Pahoitteluni siis.
Tiistai 14.10. koitti eli oli aika tehdä ratkaiseva siirto lomanvietosta työmaailmaan. Sovimme eilisessä palaverissa, että otan tästä lähtien tyttöjen kampuksella vastuun lounaan tekemisestä ja keittiön kunnossapidosta. Maanantaisin päätämme muutaman tytön kanssa viikon menun, käymme kaupassa hakemassa ainekset ja valmistamme kyseisen päivän lounaan. Muina päivinä taiomme maanantaina ostetuista aineksista täyttävän ja maittavan lounaan. Minun tehtäväni on turvata riittävä hygieenisyys, auttaa tyttöjä kokkailussa ja lopuksi pitää huolta siitä, että keittiö ja ruokatilat näyttävät siistiltä.
Sekä tiistai, keskiviikko että torstai kului hyvin perinteisissä merkeissä niin harjoittelun kuin loppupäivänkin vieton näkökulmasta. Otin joka päivä keittiöön avukseni eri tytöt, mikä antaa minulle hyvän mahdollisuuden tutustua tyttöihin paremmin sekä hyvässä että pahassa. Kaikkien kohdalla oli tiskaaminen ja siivoaminen arvatenkin suurin päänvaiva. Tytöt mielellään lähtivät heti syötyään muihin touhuihin ja jättivät tiskit hoitamaan itse itseään. Koska tiskit eivät kuitenkaan ole tarpeeksi älykkäitä kyseiseen toimintaan (mikäli tällä välillä keksitään itsetiskautuvat ruokailuvälineet, lupaan kustantaa ne omasta pussistani), jouduin usein huomauttaa tytöille että keittiössä pitäisi hoitaa homma kotiin. Kovan vääntämisen ja kapinoimisen jälkeen olemme kuitenkin saaneet keittiön näyttämään jokseenkin siistiltä ja astiat puhtailta.
Iltaisin tein mitä milloinkin, välillä kävin juoksumatolla hikoilemassa, ostoskeskuksessa palloilemasssa tai yksinkertaisesti vietin koko päivän Michaelin luona. Tässä vaiheessa voi siis jo sanoa, että arki on tullut vastaan ja päivät alkavat kutakuinkin muistuttaa toisiaan.
Perjantai pyörähti taas käyntiin harjoittelun merkeissä. Nuorten lähdettyä yhden jälkeen, jäimme Kimmon kanssa kuuntelemaan Michaelin vetämään koulutusta kampuksilla harjoittelijoina oleville nuorille. Nämä kolme nuorta ovat itse alunperin olleet Catalysts Schoolsin oppilaina, tätä nykyä he ovat enemmänkin osana työyhteisöä. Koska Catalysts Schools toimii seurakunnan alaisena, haluaa Michael opettaa harjoittelijoille kristinuskon perusteita ja antaa heille käytännöllisiä vinkkejä nuorten kohtaamiseen kirjallista materiaalia ja luennoimista apuna käyttäen. Tänään saimme siis olla ensimmäisessä kokoontumisessa mukana ja koimme suurta iloa ja kiitollisuutta Michaelin innosta ja panoksesta nuorten opettamisessa.
Pari tuntia kestäneen koulutuksen jälkeen siirryimme Kimmon kanssa ostoskeskuksen kautta Michaelille illanviettoon.
Lauantaiksi luvatut 38 lämpöastetta saivat minusta henkisen yliotteen pakottamalla minut meren äärelle. Pyyhkeen, bikinien, lätsän, iPodin, vesipullon ja tiilenpaksuisen Western Australia -sanomalehden kera lähdin kävelemään reilun puolen tunnin kävelymatkan päähän Quinnsin uimarannalle. Tunnin hikoiltuani paahtavan auringon alla alkoi kroppa vaatia viilennystä. Niinpä kävelin polttavaa hiekkaa pitkin aaltojen sekaan. Pystyssä pysyminen oli viihdyttävää taistelua, kerran pyllähdin pepulleni aallon juostua välinpitämättömästi ylitseni.
Viilennyksen jälkeen makasin vielä vajaat puolitoista tuntia auringossa, ennen kuin alkoi tuntua siltä että tarvitsen juomavettä loppuneen tilalle. Kokosin tavarani ja lähdin kävelemään rantakahvilaa kohti. Noin puolessa välissä matkaa alkoi todenteolla pyörryttää. Jahas, taisin olla liian pitkään kuivin suin. Vaivalloisesti selvisin tiskille ja sain pyydetyksi kaksi vesipulloa. Mikäli olisin lähtenyt pari minuuttia myöhemmin liikenteeseen, olisin todennäköisesti jäänyt matkalle. Oppitunti nro. 1oo ooo ooo: ota aina rannalle mennessäsi mukaan vähintään 1,5 litraa vettä.
Tunnin kestäneen kämpälle raahautumisen jälkeen löysin lopultakin itseni sängystäni makaamasta. Aikamoinen reissu. Noh, olinpahan ainakin saanut lisää rusketusta pintaan ja keuhkoihini lämmintä ulkoilmaa. Kunnostauduttuani lähdin taas kiusaamaan Kimmoa ja Michaelin perhettä läsnäolollani.
Aamupäivän iloinen ja rauhallinen mieli vaihtui illalla sisäiseen kaaokseen. Ymmärsin olevani isossa elämänmuutoksessa, joka todennäköisesti muuttuu todellisuudeksi Suomeen palatessani. Itkun keskeltä ei ollut voimia lähteä paikalliseen baariin viettämään muiden kanssa Calebin syntymäpäivää. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis itsensä järjissä pitäminen ja orientoituminen huomiseen päivään.
Sunnuntaille oli luvassa paljon ohjelmaa. Aamulla koristelin nopeasti Calebin eilisen syntymäpäivän kunniaksi tehdyn kakun ennen kuin ihmiset saapuivat jumalanpalvelukseen. Jumalanpalveluksen jälkeen joimme kakun ja söimme kahvit (kyllä, luit oikein) ennen kuin jatkoimme päivää sekä seurakuntaa että Catalysts Schoolsia koskevalla palaverilla. Kävimme pääosin läpi tulevan vuoden budjettia, vastuunkantajia ynnä muuta tarpeellista settiä. Palaverin päätyttyä lähdimme suoraan Michaelin tyttären ja hänen poikaystävänsä rakentaman talon perustuksia juhlimaan. Ilma oli kaunis ja lämmin, seura iloista ja maisemat upeita. Kävimme Kimmon kanssa kävelemässä puolen kilometrin päässä olevalla rannalla. Valtavat aallot ja silmänkantamattomiin ulottuva kimmeltävä vesi vetivät pidemmänkin miehen sanattomaksi.
Slab partyn päätyttyä kävin nopeasti kaunistautumassa illanviettoa varten. Kuuden jälkeen Michaelin perhe ja Kimmo kurvasivat pakettiautolla Somerlyn pihaan ja nappasivat minut vauhdista kyytiin. Minä ja kuusi muuta sielua suuntasimme autonvalot kohti Perthin kasinoa ja valmistauduimme juhlimaan Calebin eilistä 18-vuotissyntymäpäivää uhkapelaamisen merkeissä. Kasinolle selvittyämme kävimme aluksi nauttimassa paikallisen ravintolan antimista. Jälkiruokahyytelön ja Jurassic Parkin mielleyhtymän aiheuttaman sekoilun jälkeen oli aika laittaa pokerinaama koetukselle! Meni tovi ennen kuin itse uskaltauduin laittamaan oman naamani (ja rahani) likoon. Vajaan puoli tuntia blackjackia pelattuani sain ilokseni todeta, että en ollut ainoastaan pitänyt hauskaa vaan myös voittanut 10 dollaria! :D Loistavaa, tänne pitää päästä uudestaan! (ja tästä se Kristan peliriippuvuus sitten lähtee..)
Mukavuudenhaluisten ihmisten (aussien) kanssa ollessa liikenteessä ei ollut vaarana illan venyminen liian pitkäksi. Kymmenen aikaan olin jo availemassa Somerlyn ulko-ovea. Hyvä näin, nimittäin huomenna pitäisi taas aamulla herätä töihin. Kääh.
Näin se homma etenee, välillä erittäin surkean olotilan kera, välillä vähemmän. Maanantain (19.10.) työpäivän jälkeen lähdin suoraan Michaelille ja vietin hiljaista iltaani siellä. Myös tiistai eteni tavalliseen tahtiin muuten paitsi että a) kävin Michaelin kanssa työpäivän jälkeen heittämässä pakulla muutamat oppilaat koteihin ja b) pelasimme Kimmon, Calebin ja Michaelin kanssa pokeria iltamyöhään. Keskiviikkona tapoin aikaa käymällä kaupassa, istumalla Michaelilla koneen äärellä ja katsellen leffaa ja Jackon livevetoja kämpässäni.
Anteeksipyyntöni vielä tähän loppuun. Blogin kirjoittaminen maistuu tällä hetkellä melko pihkaiselta, joten se varmasti näkyy myös kirjoitustyylissä. Pahoitteluni siis.
