Joulukuu ei ole joulukuu ilman lunta, vai mitä toverit? Tuntuu hyvin fiktiiviseltä ajatukselta, että kotona jossain päin muailmaa on tällä hetkellä huurteinen maa ja kirpeä pakkanen. Australiassa siirrymme joulukuun myötä kesäkauden paahtavaan kuumuuteen ja kuivuuteen. En ole kylläkään saanut vielä kokea miltä iholla tuntuu, kun elohopea hikoillen punnertaa itsensä yli 40 asteeseen. Ehkä vielä joskus.
Keskiviikon (25.11.) ja torstain vapaa-ajan vietin pääosin Michaelilla aussitoverieni seurasta nauttien. Torstain työpäivän päätyttyä lähdin tosin työtoverini Claudetten kyydissä Joondalupin ostoskeskukseen metsästämään tuliaisia. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen raahauduin väsynein jaloin viereiselle juna-asemalle, hyppäsin junaan ja kävelin pääteasemalta Somerlyyn. Kämpälle päästyäni purkasin muovipusseihin pakatut ostokseni ja tunsin pientä helpotusta. Enää pari pienehköä hankintaa, ja kokemani velvollisuudentunne tuliaisten suhteen on täytetty.
Perjantaina sain taas yhden rastin to do -listaani, kävin nimittäin illalla Calebin kanssa parin tunnin huviajelulla. Erityisen kyseisestä retkestä teki se, että istuin itse ratin takana reilun tunnin. Vasemmanpuoleinen liikenne, oikeanpuoleinen ratti ja alla huriseva automaattivaihteinen katumaasturi toivat piiiikkuisen haastetta ajamiseen. Hetken sai kaikkeen totutella (myös pieniin yksityiskohtiin kuten siihen, että vilkkuvipu on ratin oikealla puolella) ennen kuin homma alkoi luistaa eli auto liikkua tasaisesti ja soveliaasti Australian katuja ja maanteitä pitkin. Olisin voinut ajaa koko yön, niin paljon huomasin autolla ajamista kaipaavani.
Lauantaina oli täydellinen ilma Rottnest Islandilla vierailemiselle. Yön 4,5 tunnin unien voimin punnersin aamulla ylös sängystä ja hoipertelin preparaation kautta Michaelille. Seitsemältä Caleb lähti heittämään Kimmoa ja minua 15 minuutin ajomatkan päähän Hillarysin satamaan. Lipunmyyntitiskillä maksoimme päivälipun ja polkupyörävuokran, noin 60 euroa. *laittaa volvon myyntiin*
Lauttaan kivuttuamme ja riittävän pitkään aaltojen tahdissa huojuttuamme rantauduimme kauniiseen retkikohteeseemme. Subwayn (huom. piilomainonta) tarjoaman aamupalan voimauttavina polkaisimme pyörämme vauhtiin ja lähdimme kiertämään saarta. Mitä kaikkea saimmekaan rahamme edestä näkeä ja kokea! Aivan käsittämättömän upeat merimaisemat uskomattomine luksusveneineen, vitivalkoisine hiekkarantoineen ja suurine koralliriuttoineen hivelivät sisärei.. näköaistia (sori, oli pakko). Saimme nähdä sinisempää vettä kuin ikinä aikaisemmin eläessämme, Australialaista kasvillisuutta kaikessa ainutlaatuisuudessaan, kesyjä pussieläimiä ja lintuparvien valloittamia suolaisia järviä. Woot. Ei tällaista paikkaa vaan ole olemassa!
Iltapäivällä peppumme eivät halunneet enää istua polkupyörän satulaan, joten päätimme pienimuotoisen lounas- ja kahvittelutaukomme jälkeen istuttaa perseemme tasaiselle penkille odottamaan lautan lähtemistä takaisin mantereelle. Puoli viideltä olimme valmiita nostamaan hanurimme ja ankkurimme, ja palata 45 minuutin matkan päähän Hillarysiin. Satamaan päästyämme Caleb lähti heittämään meitä tahoillemme – itse suuntasin arvatenkin kämppäni suihkun kautta Michaelille jatkamaan illanviettoa poikain kanssa.
Sunnuntain virkistävän aamujumalanpalveluksen jälkeen lähdin Michaelin tyttären tulevan avopuolison Timin kyydissä heidän talon rakennuksen edistymistä katsomaan. Matkustus sujui lentäen, Timillä oli nimittäin lainassa hänen kaverinsa V8 Commodore. Hihi. Oi tätä vauhdin hurmaa! Meidän lisäksi rakennukselle tulivat (perästä, hehe) Michaelin tytär (Timin tuleva avopuoliso), Timin vanhemmat, työtoverini ja hänen miehensä. Söimme fish and chipsejä ja fiilistelimme valmistuvaa unelmataloa. Muutaman tunnin kuluttua oli aika laittaa ykkönen silmään ja kopata kärpäsiä hampailla eli kaasuttaa tuuli hiuksissa V8:lla Michaelille jatkamaan illanviettoa pimeyden laskeutuessa.
Maanantaina (30.11.) oli taas mukava suunnata vaihteeksi töihin. Kuten rakkaat lukijani olette huomanneet, en ole halunnut blogissani kirjoittaa harjoittelupäivieni sisällöstä sen kummemmin erityisesti vaitiolovelvollisuussyistä. Se, mitä kuitenkin harjoittelustani haluan mainita on, että päivä päivältä olen huomannut nauttivani enemmän tekemästäni työstä. Nyt kun olen löytänyt paikkani ja tehtäväni, on ikävä jättää kaikki rakentamani taakse ja lähteä. Mutta näin se aina tuntuu menevän. Juuri kun ehtii asettua, on aika jatkaa matkaa.
Iltapäivällä kävin Calebin kanssa Quinnsissa selättämässä aaltoja. Veikkaan tänään olleen korkeimmat aallot tähän mennessä, nimittäin taistelustani huolimatta jouduin muutaman kerran oikein kunnolla aaltojen pieksemäksi. Edes nauru ei kuitenkaan loppunut yrittäessäni hiukset kasvoihin liimautuneena kompuroida pystyyn polvenkorkuisesta vedestä ja saada happea loppuneen tilalle. Hehe. Ihan hyvä, että ei tule mentyä yksin uimaan. Just in case Justin Case.
Illalla vietimme mukavaa aikaa Cluedon (lautapelin) äärellä yhdessä Kimmon, Calebin, Michaelin vaimon ja tyttären kanssa. Olen matkan aikana tullut taas muistaneeksi perheen tärkeyden ja toivonkin, että osaan jatkossa antaa enemmän aikaa ja arvoa rakkaalle perheelleni. Tunne yhteenkuuluvuudesta on parasta maanpäällä!
Tiistain vietimme Michaelilla rauhallisissa merkeissä. Tai no. Rauhallisuus ei ehkä ole optimaalisin sana kuvaamaan yhteiseloamme. Esimerkiksi ruokapöydän tapahtumat kun tuntuvat aina lähtevän keulimaan, samoin komiikka pöydän ulkopuolella. Leffan katsomisen ja shakin pelaamisen rauhoittamana oli kuitenkin hyvä suunnata yhden aikaan sänkyyn.
Keskiviikon työpäivän päätyttyä sävytin elämäni ensimmäistä kertaa itse tukkani! Helpompaa kuin kuvittelin, ehkä jatkossa yritän olla vaivaamatta muita ja hoitaa homman itse kotiin. Alkuillasta päivittelin blogin ja lisäisin kuvia naamakirjaan, myöhemmin kävimme työtoverimme luona pitämässä pienimuotoista kisastudiota. Kannatti pitää, nimittäin nyrkkeilyottelun ensimmäisessä erässä yllättänyt vastustajan tyrmäys oli voittajan tie australialaiselle Greenille. Jei!
.. Hyvää kannattaa odottaa! Torstain työpäivän päätyttyä pakkailin tavaroita ennen Michaelille suuntaamista: kamera, aurinkorasva, boogie board ja bikinit. Hyvä. Tärkeimmät on mukana!
Pienen säätämisen jälkeen hyppäsimme puoli neljältä Kimmon ja Calebin kanssa autoon, ja käänsimme renkaat kohti maailmankuulua surffausrantaa Margaret Riveriä, Busselton Jettyä, suklaatehdasta ja monia muita näkemisen arvoisia kohteita! Reilun kolmen tunnin leppoisalla ajomatkalla näimme runsain määrin pelloilla märehtivää karjaa sekä Australialle tyypillisiä puita ja silmänkantamattomia peltoaukeita. Oma henkilökohtainen suosikkini oli se hetki, kun näin aavalla pellolla lauman villejä kenguruita pomppimassa keltaista taivasta vasten. Kyseinen näky teki minuun niin suuren vaikutuksen, että löydän kuvan helposti verkkokalvoltani aina halutessani. Kaunista!
Dunsboroughissa sijaitsevalle motellille päästyämme valloitimme (eli valitsimme) sänkymme ja suuntasimme lähiravintolaan syömään. Kokemukseni siitä, että Australiassa ei saa hyvää kanacaesarsalaattia on kumottu – söin nimittäin valtavan maukkaan sellaisen! Kimmo maistoi lobsteria (itsekin hieman siitä sivusta, hih) ja Caleb tilasi 300 gramman pihvin ja reilun korillisen ranskalaisia (, joita sitten yritettiin kaikki väkipakoin syödä :D). Huumorin kukka puhkeili pöydän ääressä, ja Kristalla oli taas vaikeuksia niellä ruokansa tukehtumatta. Mietittiin muun muassa mitkä leffojen nimet ovat hyviä ”between ur legs” -fraasin eteen. Esimerkiksi Ice Age between your legs, Paranormal Activity between your legs tai Inglourious Basterds between your legs. Toinen mielenkiintoinen iloa herättävä lausahdus on ”that’s what she said”. Mietipä miten hyviä kommentteja tuon eteen voi ruokapöydässä vahingossa lipsauttaa.
Täysinäisten vatsojen kera suuntasimme miellyttävään huoneeseemme katsomaan Love guru -elokuvaa (ai kauhia) ja jatkamaan muuta säätämistä. Lupaava alku kolmen päivän lomallemme, can’t wait what’s going to happen tomorrow!
Perjantaina ponnahdimme aikaisin aamulla ylös ja menimme aamupalalle Mc Cafe’hen. Bacon and Egg McMuffin, Small Latte & Ice Cream. Mmmm. Seuraavaksi suuntasimme motellimme kautta valokuvaamaan läheistä rantaa (Yanchep Lagoonia), korjaustöiden alla olevaa Busselton Jettyä, kurvasimme porvariasuinalueen ja matkan varrella olevien luontonähtävyyksien kautta Cape Naturalisten ”luontopolulle”. Cape Naturalistella saimme ihastella hyvin erityistä luontoa ja hulppeita merimaisemia. Valaita emme ikävä kyllä nähneet, olivat kuulemma poikenneet aiemmin aamulla rannan tuntumassa. Petturit.
Hikisen vajaan parituntisen kävelyn ja ympärillä pyörivien kärpästen huitomisen jälkeen haimme pikaisesti Subwaystä purtavaa ennen kahden muun rannan katsastamista ja valokuvaamista. Sitä kuvittelee nähneensä kauneimman paikan maailmassa, mutta aina vaan eteen tulee toistaan upeampia näköaloja. Mitäh.
Rikoin muuten toisen objektiivini. Kyllä, näin kävi. Kävelin asfaltilla 17-40mm linssi huonosti sijoitettuna taskussani ja liikkuessani onnistuin tiputtamaan sen. Pari pientä lohkeamaa teki linssistä toimintakyvyttömän. Onneksi on matkatavaravakuutus kunnossa. Fiu!
Iltapäivällä kävin Calebin kanssa uimassa aikaisemmin tutuksi tulleella Yachep Lagoonilla. Vesi oli matalaa ja lämmintä, toisin sanoen olosuhteet olivat otolliset vedessä lillumiseen. Etsiessämme simpukoita merenpohjasta nappasin muutamaan otteeseen vahingossa meritähden käteeni ja säikähdin. Tää on taas näitä asioita mitä ei vaan Suomessa tapahdu. Illalla ennen motellille palaamista kävimme syömässä KFC:n ateriat rannan tuntumassa olevalla parkkipaikalla. This is how it feels to be alive mate. Menimme kohtuullisen ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli tiedossa aikainen herätys!
Lauantaina herättyäni hieman seitsemän jälkeen ehdin makailla hetken aikaa sängyssä ennen purtavanhakureissua. Saatuamme tilauksemme Mc Cafen Drive Throusta palasimme motellille pakkaamaan tavarat ja luovuttamaan huoneemme. Puoli kymmenen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Smiths Beachia, rantaa, jossa pääsisimme Calebin kanssa kokeilemaan tunnin verran surffaamista! How exciting is that! Caleb oli toki surffanut aikaisemminkin, mutta minulle kerta oli oletettavasti ensimmäinen. Olimme varanneet yksityisopetuksen, joten oppiminenkin oli helpompaa saadessamme yksilöllistä ohjausta. Hetken aikaa rannalla kuivaharjoiteltuamme oli aika nostaa laudat veteen ja siirtää teoria käytäntöön. Turhaan olin kyllä etukäteen pelännyt kuolemaa ja kaikkea muuta vastaavaa sillä aalloilla ratsastaminen oli yllättävän helppoa! Oli kyllä mieletön tunne kun tunsi matkaavansa täydellisessä harmoniassa aaltojen kanssa! I want to do it again and again and again..
Märkäpuvuista eroon päästyämme (puvun riisuminen oli omalla kohdallani aikamoista taistelua) lähdimme ajamaan suolaveden tuoksu ihollamme kohti maailmankuulua Margaret Riveriä. Matkalla poikkesimme paikallisessa suklaatehtaassa hakemassa hieman maistiaisia ja viimeisimpiä tuliaisia. Margaret Riverille selvittyämme näimme upean rannan suurimpine aaltoineen mitä olen koskaan nähnyt ja itsesuojeluvaistottomia surffailijoita remuamassa näissä valtavissa pyörteissä. Parinsadan valokuvan ottamisen jälkeen oli aika siirtyä toffeemyymälän kautta pikaiselle lounaalle ja sieltä edelleen jatkaa matkaa kohti kotia (lue. Clarksonia). Kolmen tunnin ajomatka sujui taas yllättävän nopeasti kuten aika muutenkin Australiassa, ja olimme takaisin Michaelilla ennen kuin tajusimmekaan. KFC:n tarjoaman iltapalan voimin lähdin roudaamaan valtavaa tavaramäärääni Somerlyyn, pakkasin tuliaiset laukkuuni ja suuntasin nukkumaan. Loma – mikä ihana tapa virkistäytyä!
Keskiviikon (25.11.) ja torstain vapaa-ajan vietin pääosin Michaelilla aussitoverieni seurasta nauttien. Torstain työpäivän päätyttyä lähdin tosin työtoverini Claudetten kyydissä Joondalupin ostoskeskukseen metsästämään tuliaisia. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen raahauduin väsynein jaloin viereiselle juna-asemalle, hyppäsin junaan ja kävelin pääteasemalta Somerlyyn. Kämpälle päästyäni purkasin muovipusseihin pakatut ostokseni ja tunsin pientä helpotusta. Enää pari pienehköä hankintaa, ja kokemani velvollisuudentunne tuliaisten suhteen on täytetty.
Perjantaina sain taas yhden rastin to do -listaani, kävin nimittäin illalla Calebin kanssa parin tunnin huviajelulla. Erityisen kyseisestä retkestä teki se, että istuin itse ratin takana reilun tunnin. Vasemmanpuoleinen liikenne, oikeanpuoleinen ratti ja alla huriseva automaattivaihteinen katumaasturi toivat piiiikkuisen haastetta ajamiseen. Hetken sai kaikkeen totutella (myös pieniin yksityiskohtiin kuten siihen, että vilkkuvipu on ratin oikealla puolella) ennen kuin homma alkoi luistaa eli auto liikkua tasaisesti ja soveliaasti Australian katuja ja maanteitä pitkin. Olisin voinut ajaa koko yön, niin paljon huomasin autolla ajamista kaipaavani.
Lauantaina oli täydellinen ilma Rottnest Islandilla vierailemiselle. Yön 4,5 tunnin unien voimin punnersin aamulla ylös sängystä ja hoipertelin preparaation kautta Michaelille. Seitsemältä Caleb lähti heittämään Kimmoa ja minua 15 minuutin ajomatkan päähän Hillarysin satamaan. Lipunmyyntitiskillä maksoimme päivälipun ja polkupyörävuokran, noin 60 euroa. *laittaa volvon myyntiin*
Lauttaan kivuttuamme ja riittävän pitkään aaltojen tahdissa huojuttuamme rantauduimme kauniiseen retkikohteeseemme. Subwayn (huom. piilomainonta) tarjoaman aamupalan voimauttavina polkaisimme pyörämme vauhtiin ja lähdimme kiertämään saarta. Mitä kaikkea saimmekaan rahamme edestä näkeä ja kokea! Aivan käsittämättömän upeat merimaisemat uskomattomine luksusveneineen, vitivalkoisine hiekkarantoineen ja suurine koralliriuttoineen hivelivät sisärei.. näköaistia (sori, oli pakko). Saimme nähdä sinisempää vettä kuin ikinä aikaisemmin eläessämme, Australialaista kasvillisuutta kaikessa ainutlaatuisuudessaan, kesyjä pussieläimiä ja lintuparvien valloittamia suolaisia järviä. Woot. Ei tällaista paikkaa vaan ole olemassa!
Iltapäivällä peppumme eivät halunneet enää istua polkupyörän satulaan, joten päätimme pienimuotoisen lounas- ja kahvittelutaukomme jälkeen istuttaa perseemme tasaiselle penkille odottamaan lautan lähtemistä takaisin mantereelle. Puoli viideltä olimme valmiita nostamaan hanurimme ja ankkurimme, ja palata 45 minuutin matkan päähän Hillarysiin. Satamaan päästyämme Caleb lähti heittämään meitä tahoillemme – itse suuntasin arvatenkin kämppäni suihkun kautta Michaelille jatkamaan illanviettoa poikain kanssa.Sunnuntain virkistävän aamujumalanpalveluksen jälkeen lähdin Michaelin tyttären tulevan avopuolison Timin kyydissä heidän talon rakennuksen edistymistä katsomaan. Matkustus sujui lentäen, Timillä oli nimittäin lainassa hänen kaverinsa V8 Commodore. Hihi. Oi tätä vauhdin hurmaa! Meidän lisäksi rakennukselle tulivat (perästä, hehe) Michaelin tytär (Timin tuleva avopuoliso), Timin vanhemmat, työtoverini ja hänen miehensä. Söimme fish and chipsejä ja fiilistelimme valmistuvaa unelmataloa. Muutaman tunnin kuluttua oli aika laittaa ykkönen silmään ja kopata kärpäsiä hampailla eli kaasuttaa tuuli hiuksissa V8:lla Michaelille jatkamaan illanviettoa pimeyden laskeutuessa.
Maanantaina (30.11.) oli taas mukava suunnata vaihteeksi töihin. Kuten rakkaat lukijani olette huomanneet, en ole halunnut blogissani kirjoittaa harjoittelupäivieni sisällöstä sen kummemmin erityisesti vaitiolovelvollisuussyistä. Se, mitä kuitenkin harjoittelustani haluan mainita on, että päivä päivältä olen huomannut nauttivani enemmän tekemästäni työstä. Nyt kun olen löytänyt paikkani ja tehtäväni, on ikävä jättää kaikki rakentamani taakse ja lähteä. Mutta näin se aina tuntuu menevän. Juuri kun ehtii asettua, on aika jatkaa matkaa.Iltapäivällä kävin Calebin kanssa Quinnsissa selättämässä aaltoja. Veikkaan tänään olleen korkeimmat aallot tähän mennessä, nimittäin taistelustani huolimatta jouduin muutaman kerran oikein kunnolla aaltojen pieksemäksi. Edes nauru ei kuitenkaan loppunut yrittäessäni hiukset kasvoihin liimautuneena kompuroida pystyyn polvenkorkuisesta vedestä ja saada happea loppuneen tilalle. Hehe. Ihan hyvä, että ei tule mentyä yksin uimaan. Just in case Justin Case.
Illalla vietimme mukavaa aikaa Cluedon (lautapelin) äärellä yhdessä Kimmon, Calebin, Michaelin vaimon ja tyttären kanssa. Olen matkan aikana tullut taas muistaneeksi perheen tärkeyden ja toivonkin, että osaan jatkossa antaa enemmän aikaa ja arvoa rakkaalle perheelleni. Tunne yhteenkuuluvuudesta on parasta maanpäällä!
Tiistain vietimme Michaelilla rauhallisissa merkeissä. Tai no. Rauhallisuus ei ehkä ole optimaalisin sana kuvaamaan yhteiseloamme. Esimerkiksi ruokapöydän tapahtumat kun tuntuvat aina lähtevän keulimaan, samoin komiikka pöydän ulkopuolella. Leffan katsomisen ja shakin pelaamisen rauhoittamana oli kuitenkin hyvä suunnata yhden aikaan sänkyyn.
Keskiviikon työpäivän päätyttyä sävytin elämäni ensimmäistä kertaa itse tukkani! Helpompaa kuin kuvittelin, ehkä jatkossa yritän olla vaivaamatta muita ja hoitaa homman itse kotiin. Alkuillasta päivittelin blogin ja lisäisin kuvia naamakirjaan, myöhemmin kävimme työtoverimme luona pitämässä pienimuotoista kisastudiota. Kannatti pitää, nimittäin nyrkkeilyottelun ensimmäisessä erässä yllättänyt vastustajan tyrmäys oli voittajan tie australialaiselle Greenille. Jei!
.. Hyvää kannattaa odottaa! Torstain työpäivän päätyttyä pakkailin tavaroita ennen Michaelille suuntaamista: kamera, aurinkorasva, boogie board ja bikinit. Hyvä. Tärkeimmät on mukana!
Pienen säätämisen jälkeen hyppäsimme puoli neljältä Kimmon ja Calebin kanssa autoon, ja käänsimme renkaat kohti maailmankuulua surffausrantaa Margaret Riveriä, Busselton Jettyä, suklaatehdasta ja monia muita näkemisen arvoisia kohteita! Reilun kolmen tunnin leppoisalla ajomatkalla näimme runsain määrin pelloilla märehtivää karjaa sekä Australialle tyypillisiä puita ja silmänkantamattomia peltoaukeita. Oma henkilökohtainen suosikkini oli se hetki, kun näin aavalla pellolla lauman villejä kenguruita pomppimassa keltaista taivasta vasten. Kyseinen näky teki minuun niin suuren vaikutuksen, että löydän kuvan helposti verkkokalvoltani aina halutessani. Kaunista!
Dunsboroughissa sijaitsevalle motellille päästyämme valloitimme (eli valitsimme) sänkymme ja suuntasimme lähiravintolaan syömään. Kokemukseni siitä, että Australiassa ei saa hyvää kanacaesarsalaattia on kumottu – söin nimittäin valtavan maukkaan sellaisen! Kimmo maistoi lobsteria (itsekin hieman siitä sivusta, hih) ja Caleb tilasi 300 gramman pihvin ja reilun korillisen ranskalaisia (, joita sitten yritettiin kaikki väkipakoin syödä :D). Huumorin kukka puhkeili pöydän ääressä, ja Kristalla oli taas vaikeuksia niellä ruokansa tukehtumatta. Mietittiin muun muassa mitkä leffojen nimet ovat hyviä ”between ur legs” -fraasin eteen. Esimerkiksi Ice Age between your legs, Paranormal Activity between your legs tai Inglourious Basterds between your legs. Toinen mielenkiintoinen iloa herättävä lausahdus on ”that’s what she said”. Mietipä miten hyviä kommentteja tuon eteen voi ruokapöydässä vahingossa lipsauttaa.
Täysinäisten vatsojen kera suuntasimme miellyttävään huoneeseemme katsomaan Love guru -elokuvaa (ai kauhia) ja jatkamaan muuta säätämistä. Lupaava alku kolmen päivän lomallemme, can’t wait what’s going to happen tomorrow!
Perjantaina ponnahdimme aikaisin aamulla ylös ja menimme aamupalalle Mc Cafe’hen. Bacon and Egg McMuffin, Small Latte & Ice Cream. Mmmm. Seuraavaksi suuntasimme motellimme kautta valokuvaamaan läheistä rantaa (Yanchep Lagoonia), korjaustöiden alla olevaa Busselton Jettyä, kurvasimme porvariasuinalueen ja matkan varrella olevien luontonähtävyyksien kautta Cape Naturalisten ”luontopolulle”. Cape Naturalistella saimme ihastella hyvin erityistä luontoa ja hulppeita merimaisemia. Valaita emme ikävä kyllä nähneet, olivat kuulemma poikenneet aiemmin aamulla rannan tuntumassa. Petturit.
Hikisen vajaan parituntisen kävelyn ja ympärillä pyörivien kärpästen huitomisen jälkeen haimme pikaisesti Subwaystä purtavaa ennen kahden muun rannan katsastamista ja valokuvaamista. Sitä kuvittelee nähneensä kauneimman paikan maailmassa, mutta aina vaan eteen tulee toistaan upeampia näköaloja. Mitäh.Rikoin muuten toisen objektiivini. Kyllä, näin kävi. Kävelin asfaltilla 17-40mm linssi huonosti sijoitettuna taskussani ja liikkuessani onnistuin tiputtamaan sen. Pari pientä lohkeamaa teki linssistä toimintakyvyttömän. Onneksi on matkatavaravakuutus kunnossa. Fiu!
Iltapäivällä kävin Calebin kanssa uimassa aikaisemmin tutuksi tulleella Yachep Lagoonilla. Vesi oli matalaa ja lämmintä, toisin sanoen olosuhteet olivat otolliset vedessä lillumiseen. Etsiessämme simpukoita merenpohjasta nappasin muutamaan otteeseen vahingossa meritähden käteeni ja säikähdin. Tää on taas näitä asioita mitä ei vaan Suomessa tapahdu. Illalla ennen motellille palaamista kävimme syömässä KFC:n ateriat rannan tuntumassa olevalla parkkipaikalla. This is how it feels to be alive mate. Menimme kohtuullisen ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli tiedossa aikainen herätys!
Lauantaina herättyäni hieman seitsemän jälkeen ehdin makailla hetken aikaa sängyssä ennen purtavanhakureissua. Saatuamme tilauksemme Mc Cafen Drive Throusta palasimme motellille pakkaamaan tavarat ja luovuttamaan huoneemme. Puoli kymmenen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Smiths Beachia, rantaa, jossa pääsisimme Calebin kanssa kokeilemaan tunnin verran surffaamista! How exciting is that! Caleb oli toki surffanut aikaisemminkin, mutta minulle kerta oli oletettavasti ensimmäinen. Olimme varanneet yksityisopetuksen, joten oppiminenkin oli helpompaa saadessamme yksilöllistä ohjausta. Hetken aikaa rannalla kuivaharjoiteltuamme oli aika nostaa laudat veteen ja siirtää teoria käytäntöön. Turhaan olin kyllä etukäteen pelännyt kuolemaa ja kaikkea muuta vastaavaa sillä aalloilla ratsastaminen oli yllättävän helppoa! Oli kyllä mieletön tunne kun tunsi matkaavansa täydellisessä harmoniassa aaltojen kanssa! I want to do it again and again and again..
Märkäpuvuista eroon päästyämme (puvun riisuminen oli omalla kohdallani aikamoista taistelua) lähdimme ajamaan suolaveden tuoksu ihollamme kohti maailmankuulua Margaret Riveriä. Matkalla poikkesimme paikallisessa suklaatehtaassa hakemassa hieman maistiaisia ja viimeisimpiä tuliaisia. Margaret Riverille selvittyämme näimme upean rannan suurimpine aaltoineen mitä olen koskaan nähnyt ja itsesuojeluvaistottomia surffailijoita remuamassa näissä valtavissa pyörteissä. Parinsadan valokuvan ottamisen jälkeen oli aika siirtyä toffeemyymälän kautta pikaiselle lounaalle ja sieltä edelleen jatkaa matkaa kohti kotia (lue. Clarksonia). Kolmen tunnin ajomatka sujui taas yllättävän nopeasti kuten aika muutenkin Australiassa, ja olimme takaisin Michaelilla ennen kuin tajusimmekaan. KFC:n tarjoaman iltapalan voimin lähdin roudaamaan valtavaa tavaramäärääni Somerlyyn, pakkasin tuliaiset laukkuuni ja suuntasin nukkumaan. Loma – mikä ihana tapa virkistäytyä!