Australia sweet Australia.

Päivien päivää! Lyhyestä virsi kaunis eli siirrytään suorilta viikon takaisiin tapahtumiin! Ugh.

Lauantaina 26.2. halusin ottaa erityisen lämpimästä auringonpaisteesta kaiken irti. Välittömästi herättyäni lähdin katsastamaan läheistä puistoa kameran riippuessa odottavaisesti kaulalla. Saapuessani puistoalueelle oli orkesteri jo lupaavasti ääneessä: puut notkuivat erilaisista lintulajeista, erityisesti vaaleanpunaiset Galahit (Galah Cockatoo) tekivät läsnäolonsa tiettäväksi riippumalla holtittomasti oksilla. Kannon nokassa istuessani ja lintujen puuhastelua seuratessani nautin olostani suunnattomasti. Mitä nyt linturakastavaisten sukimista seuratessani ikävä kaiversi välillä omaakin sielua.. 

Linnuista otetut kuvat löydät tästä linkistä!

Iltapäivällä auringon porottaessa täydellä teholla istahdin alas ja kirjoitin blogitekstin kuluneelta viikolta. Kellon lähestyessä neljää siirryin perinteiseen tapaan talon takapihalle aurinkotuoliin. Rusketusta on selkeästi jo havaittavissa, ja suurin ilo on se että en ole vielä onnistunut polttamaan itseäni. Riittävän paljon kun läträä tehokkaan aurinkorasvan kanssa ja rajoittaa auringonottoa lyhytkestoisiin jaksoihin selviää kalpeinkin kalkkuna palamatta.

Sunnuntaina (27.2.) heti messun päätyttyä suuntasin lähimmälle rannalle auringonotto ja meressä huojuminen mielessä. Siitä huolimatta, että olin asettunut lepotilaan useiden metrien päähän vedenrajasta, onnistui pitkälle rannalle pyrkinyt vesi yllättämään. Siinä vaiheessa kun tunsin veden juoksevan vauhdilla varpaideni yli otin tajuamattani otteen laukustani ja nostin sen ilmaan. Hyvä niin, muuten olisi veden varaan joutuneiden kenkien, rantapyyhkeen ja vaatteiden lisäksi kastunut kännykkä, iPod, rahapussi ym. Onni onnettomuudessa!

Illalla päivällispöydästä noustessani katsoin pikaisesti ikkunasta ulos ja näin valtavan kauniit värit horisontissa. Aurinko oli parhaillaan laskemassa, mutta peli ei ollut vielä menetetty. Nappasin kameran ja suotimet kainalooni ja juoksin autoon. Judith kuskasi minut pariksikymmeneksiminuutiksi rannalle tätä mieleenpainuvaa auringonlaskua kuvaamaan. Mmm. Australia sweet Australia.

"I was like -- And he was like -- And then I was like -- He said .. and was like -- And I was like.." Jep, maanantai (28.2.) koitti ja työpäivä alkoi viikonloppuna "juhlineiden" tyttöjen kuuntelemisella. Käsittämätöntä tuo huumeiden ja alkoholin kanssa sekoilu, kavereiden kanssa tappeleminen ja poliisien kanssa säätäminen. Sitä vaan toivoisi että tytöt  (12-17-vuotiaat) osaisivat viettää viikonloppunsa eri tavalla. Mutta ei. Ei niin ei.

Tiistaina (1.3.) loppui virallisesti kesä ja syksy aloitti tekemään tuloaan. Väsyttävän työpäivän jälkeen en jaksanut tehdä mitään erityisen tähdellistä. Keskiviikkona (2.3.) sen sijaan aloitin uuden projektin: Stairs up. Stairs down. Stairs up. Stairs down.. Tunnetaan myös nimellä porrasjuoksu- tai porrastreeni. Tästä päivästä alkakoon treenaus lihomisen ehkäisemiseksi. Täällä kun tulee niin helposti naposteltua päivän aikana pieniä kaloripommeja, tarvitaan vastapainoksi liikuntaa. Liikunnan vastapainoksi tarvitaan kuitenkin löhöilyä. Ja löhöily tapahtui perinteikkäästi Shannonin ja Judithin kanssa Australian maajussille morsian -sarjan parissa :] KK eli Kiva Keskiviikko.

Torstaina (3.3.) nautiskelin auringonotosta ja perheen kanssa skypettämisestä. On helpottavaa tietää, että koti on edelleen olemassa sellaisena kuin sen muistan.

*halaus*