Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nyt on kaikki pakolliset matkajärjestelyt tehty, joten lähteminen on oikeastaan enää pakkaamista vaille (ei, en ole pakannut vielä). Näiden viimeisten viikkojen aikana olen pyrkinyt ottamaan kaiken ilon irti Suomen antimista: keikoilla on tullut harva se päivä käytyä ja läheisten kanssa hilluttua. Tulevan harjoittelun tehtävät ovat tähän mennessä tuntuneet (ja tulevat tehtävät näyttäneet) suhteellisen kivuttomilta. Alright!
Tällai
sen (omalla kohdallani) radikaalin elämänmuutoksen lähestyessä olen huomannut itsessäni jokseenkin paranormaaleja muutoksia ja piirteitä. Olen kyllä aina ollut melko levoton sielu, mutta alitajunnassa riehuva ajatus matkasta on jännästi lisännyt levottomuutta. Tässä yhteydessä haluankin sanoa julkisen anteeksi- pyynnön niille luokkatovereilleni, jotka ovat saaneet tarpeekseen alituisesta luennoilla höpöttäjästä :T I beg your pardon!Muita rasittavan levottomuuden lisäksi olen huomannut olevani muutenkin ärsyttävä. Tai no. Ehkä tämä ei sittenkään ole mitään uutta ja ihmeellistä. Damn.
Tässä tämä tällä erää. Muodostelen epäilemättä blogiini vielä fiilisjanoja ennen lähtöä, joten kannattaa käydä tsekkaamassa sivuja silloin tällöin (en tosin voi ketään syyttää jos ei vaan kiinnosta). Kommentit, rakentava kritiikki ja reklamaatio ovat myös tervetulleita! Joten. Be here, or be elsewhere.
Ugh.
Blog's picture © Jeff Thomas / azuzephre.net
Hyvä tietää että muutkin muuttuvat!
VastaaPoistaEn muista lapsuuden vuosista ja niiden leikeistä kuin pääpiirteet, missä leikittiin ja mitä. Mutta vahvasti epäilen että olen tänä kesänä käynyt useammassa sadevesitunnelissa tai -putkessa kuin lapsena! Eli voidaanko sanoa että ihminen muuttuu ? Kristalla on iso reissu edessä, itse olen löytänyt vain geokätköilyn.
Että voisi sanoa näiden maanalaisten Turtles luolien koluamisen olevan tarpeeksi iso muutos, näiden lisäksi olen tutustunut myös puulajeihin, todeten että männyn latvaan on turvallisinta kiivetä.
Mäntyjen alimmat oksat ovat vain yleensä harmillisen korkeella ja alkuun pääseminen on usein ongelma.
Koivuissa oksat löytyy alhaalta, mutta oksatiheys on suurempi ja tälläisen 190/90 miehen on paikoin vaikea limbota puussa oksien välistä paremmille etenemisradoille. Usein myös isonkin koivun oksat ovat pelottavan ohuita ja taipuisia.
Leppä se punkkien suosima lehtipuu. En tiedä voidaanko niin sanoa, mutta siitä ei kokemuksia paljoa ole, no okei kerrotaan yhestä. Viedessäni kätköä keskelle kaislikkolahtea Espoossa, jossa kasvaa siis tämä yksi leppä niin pitähän sinnekin kiivetä. Tähän puuhun olisi ollut helppo kiivetä, jollei asu valintaani olisi kuuluneet vihreät ristaan asti ylettyvät pvc-muoviset kahluuhousut, jotka olivat tarpeen siellä ryteikössä, kirvoja ja muita ötököitä päästäni ja olkapäiltä kokoajan huitoen pois jota putoili kaisloista.
Joten voidaan sanoa, ihminen muuttuu!
Krista halusi esittää julkisen anteeksipyynnön luokkakavereilleen, itse voin vaan sanoa avovaimolleni, kyllä imuroin ne kurat eteisestä ja kyllä pesen pyykkini eri erässä kuin sinun vaatteesi!
Kiitos ja anteeksi!
PS. Kotisivuiltani löytyy viemäri kuvia sekä muuta kivaa xD
Loistavaa Tuomas! Ehkä paras aloitus ikinä: "En muista lapsuuden vuosista ja niiden leikeistä kuin pääpiirteet.."
VastaaPoistaYrittääkö joku pistää edellistä novellikokoelmaa paremmaksi?
;D
JANAPURKUUUUUUU!
VastaaPoista...jännästi lisännyt levottomuutta :D on se jännä :)
VastaaPoista