Perthiin palaamisen jälkeiset päivät ovat menneet vähintään yhtä kovaa rallia kuin Darwinissa vietetyt päivät. Tämä tahti millä harjoittelumme etenee on aivan käsittämätön, sillä uskokaa tai älkää, perjantaina 9.10. (tasan viikko sitten) tuli täyteen kuukausi Suomen rajan ylittämisestä! Unbelievable.
Tiistaina (6.10.) lentokentälle palattuamme Michael oli joutunut odottelemaan meitä vajaan tunnin koneen myöhästymisen vuoksi. Ei voi siis ainakaan sanoa etteikö mies olisi parantanut tapojaan ja ollut ”ajoissa” (mistä sitä toisaalta tietää vaikka hän olisi tullut puoli tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta ;D). Suuntasin suoraan kämpälleni nollailemaan sekä kulunutta lomaviikkoa että takana olevaa viiden tunnin lentomatkaa. Käytännössä siis nukuin hetken ja katsoin molemmat Ace Ventura -leffat. Jim Carreyn legendaarisista kulttuuripläjäyksistä toivuttuani lähdin Michaelille vesi kielellä ja internet mielessä. Ellen ole aiemmin maininnut, olemme Kimmon kanssa syöneet melkeinpä poikkeuksetta päivällisen Michaelin luona. Asumisen, ruoan ja erilaiset menokustannukset (Michael on esimerkiksi maksanut meille liput Youth Aliveen ja viikottaisiin elokuvateatterinautintoihin) korvaamme Michaelille maksamalla hänelle kuukausittain noin 120€ (200 AUD). Täällä ei siis asumis- ja ruokakustannukset kovinkaan radikaalisti kevennä lompakkoa ellei halua ostaa päivittäin jotain ekstraa kuten M&M:ä, Grain Waveseja ja vanilja Coca Colaa *kröhmKIMMOröh* ;D
Herää pahvi, on keskiviikko! Jotta täällä oleminen ei käy liian helpoksi ja pohjaudu vetelehtimiseen, hyppäsin aamulla herättyäni juoksumatolle vetämään parinkymmenen minuutin juoksutreenin. Urheilun ja kuuman suihkun virkistämänä oli hyvä lähteä paikalliseen ostoskeskukseen tekemään kaksi uskomattoman tärkeää ostosta: 1) uusi hajuvesi (CK One Summer), jonka tuoksu muistuttaa matkan jälkeenkin täällä olemisesta 2) jokaiselle tosinaiselle pakollinen Bridget Jones -dvdboksi (hih)! Hedelmällisen ostosreissun jälkeen hipsin Michaelille päivittämään blogia, lisäämään naamakirjaan matkalta otetut kuvat ja pyykkäämään. Pääsääntöisesti mukavan ja vauhdikkaan päivän jälkeen oli mieli kaikesta huolimatta (ja tuntemattomasta syystä) väsynyt ja turhautunut. Noh, ehkä tällaisia edellisessä elämässä tutuksi tulleita tuntemuksia pitää silloin tällöin olla myös matkan aikana, ettei vaan mene liian iloiseksi ja mukavaksi!
Torstain aamutoimien jälkeen suuntasin puoli kymmeneksi Michaelille, sillä meillä oli taas paljon erityistä ohjelmaa tiedossa tälle päivälle. Kymmenestä puoli yhteen olimme hyvin mielenkiintoisessa Catalysts Schoolsin rahoitusta koskevassa palaverissa. Kiertelimme tyttöjen ja poikien kampuksilla yhdessä Michaelin, Shirleyn ja rahoituksesta vastaavan miehen kanssa keskustellen mahdollisesta lisäavustuksen saamisesta. Paltsun jälkeen poikkesimme nopeasti Michaelilla nakertamassa viljatuotteita ennen kuin lähdimme Joondalupin kauppakeskukseen. Kartoitimme Kimmon kanssa kauppakeskuksen tarjontaa siihen asti, kunnes oli aika jatkaa matkaa päivän varsinaiseen pääkohteeseen, Koorong -nimiseen kristilliseen kirjakauppaan. Löysin sieltä kivasti tuliaisia teille, rakkaat ystävät :] Aivan upea paikka! Kauppaa kolutessamme ja tavaroita haalitessamme Michael oli hakenut poikansa Calebin lentokentältä (Caleb oli ollut Adeleidessä vääntämässä pitkää työviikkoa). Tämän hauskan veijarin ollessa taas kuvioissa mukana suuntasimme ensin elokuvateatteriin Couples Retreat -nimiseen leffaan ja sen jälkeen Michaelille jatkamaan illanviettoa. What a lovely day!
Tällä kertaa ei Pertin nimipäivä eikä muutenkaan erityisen pitkä, mutta perjantai joka tapauksessa! 45 minuutin hikisen aamutreenin ja viilentävän suihkun jälkeen ajelimme yhdessä Kimmon ja Michaelin kanssa kohti Länsi-Australian akvaariota (Aqwa). Michaelin jatkettua edelleen matkaa työtapaamiseen menimme Kimmon kanssa tsekkaamaan fisuja, koralleja ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Yllätyimme Aqwan kalliista lipuista (26,50 AUD eli noin 15€/lippu), mutta eipä Australiaan toisaalta lähdetty rahoja säästelemäänkään. Erilaisten eliöiden tallentaminen digitaaliseen muotoon kesti reilut pari tuntia, ja lopputuloksena tältä päivältä jäi taas reilut 500 kuvaa. Iltapäivän ja illan vietin valokuvien ja hyvän seuran parissa sijaisperheeni luona :]
Laalalaa lauantai! Tulee aikoja, jolloin elämässä pitää saada viettää yksi täysin mitäänsanomaton ja naurettavan sisällötön päivä. Tämän vihjaavan toteamuksen myötä osa teistä jo ehkä arvaa, että tällä päivällä oli siihen hyvät lähtökohdat: ei mitkään! Tämä lauantai jääköön siis muistiin päivänä, jolloin en keksinyt mitään missään muodossa kehittävää tai viisasta, maailmaa parantavaa tai edes elämänlaatua heikentävää tekemistä.
Noh. Kaikesta tyhjänpäiväisyydestään huolimatta lauantaillakin oli kyllä hetkensä. Perinteiset suomalaiset juuret omistavana voin kertoa, että Australian elämänasenteisiin- ja tapoihin sopeutuminen voi olla toisinaan tukahduttavan kiduttavaa; nauruun tukehtuminen on nimittäin epäilemättä yksi suurimmista kotitapaturmista, joita vieraasta kulttuurista tuleva ihminen voi Australiassa kohdata. Itse leikin hengelläni useita kertoja päivässä. Näin myös tänään. Olin yhdessä Michaelin ja Calebin kanssa ”kotona” kun tajusimme nälän iskeneen oikein urakalla. Michael ja Caleb tutkailivat hetken kaappeja ja totesivat: ei mitään valmista syötävää eikä kyllä mitään osata laittaakaan. Michaelin vaimon ollessa töissä, päättivät miehet soittaa hänelle saadakseen apua avuttomuuteensa. Lopulta päädyttiin siihen tilanteeseen, että sairaalassa ensiapuosastolla toimiva Michaelin vaimo sai soittopyynnön mieheltään, jossa sanottiin asian olevan ”emergency case” *putoilua*. Tässä vain yksi esimerkki siitä spontaanista huumorin viljejelmisestä, jota täällä tuntuu tapahtuvan aivan non-stopina. Hienoja ihmisiä, hieno huumori!
Sunnuntai 11.10.. Aamujumalanpalvelukseen osallistui taas hyvin pieni ryhmä, pääosa oli Catalysts Schoolsissa työskenteleviä ihmisiä. Michaelin hyvän saarnan, ehtoollisen, kahvin ja iloisen seuran jälkeen lähdimme Michaelille kuluttamaan päivän viimeisiä tunteja tietokoneiden ääressä. Kävelylenkistä huolimatta illan tekemisen puutetta pursuavat tunnit turhauttivat taas koko kehoa ja mieltä. Minähän en haluaisi täällä ollessani tuhlata koko päivää tietokoneen ja television ääressä muuta kuin pahimmassa hätätapauksessa. Möh.
Tiistaina (6.10.) lentokentälle palattuamme Michael oli joutunut odottelemaan meitä vajaan tunnin koneen myöhästymisen vuoksi. Ei voi siis ainakaan sanoa etteikö mies olisi parantanut tapojaan ja ollut ”ajoissa” (mistä sitä toisaalta tietää vaikka hän olisi tullut puoli tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta ;D). Suuntasin suoraan kämpälleni nollailemaan sekä kulunutta lomaviikkoa että takana olevaa viiden tunnin lentomatkaa. Käytännössä siis nukuin hetken ja katsoin molemmat Ace Ventura -leffat. Jim Carreyn legendaarisista kulttuuripläjäyksistä toivuttuani lähdin Michaelille vesi kielellä ja internet mielessä. Ellen ole aiemmin maininnut, olemme Kimmon kanssa syöneet melkeinpä poikkeuksetta päivällisen Michaelin luona. Asumisen, ruoan ja erilaiset menokustannukset (Michael on esimerkiksi maksanut meille liput Youth Aliveen ja viikottaisiin elokuvateatterinautintoihin) korvaamme Michaelille maksamalla hänelle kuukausittain noin 120€ (200 AUD). Täällä ei siis asumis- ja ruokakustannukset kovinkaan radikaalisti kevennä lompakkoa ellei halua ostaa päivittäin jotain ekstraa kuten M&M:ä, Grain Waveseja ja vanilja Coca Colaa *kröhmKIMMOröh* ;D
Herää pahvi, on keskiviikko! Jotta täällä oleminen ei käy liian helpoksi ja pohjaudu vetelehtimiseen, hyppäsin aamulla herättyäni juoksumatolle vetämään parinkymmenen minuutin juoksutreenin. Urheilun ja kuuman suihkun virkistämänä oli hyvä lähteä paikalliseen ostoskeskukseen tekemään kaksi uskomattoman tärkeää ostosta: 1) uusi hajuvesi (CK One Summer), jonka tuoksu muistuttaa matkan jälkeenkin täällä olemisesta 2) jokaiselle tosinaiselle pakollinen Bridget Jones -dvdboksi (hih)! Hedelmällisen ostosreissun jälkeen hipsin Michaelille päivittämään blogia, lisäämään naamakirjaan matkalta otetut kuvat ja pyykkäämään. Pääsääntöisesti mukavan ja vauhdikkaan päivän jälkeen oli mieli kaikesta huolimatta (ja tuntemattomasta syystä) väsynyt ja turhautunut. Noh, ehkä tällaisia edellisessä elämässä tutuksi tulleita tuntemuksia pitää silloin tällöin olla myös matkan aikana, ettei vaan mene liian iloiseksi ja mukavaksi!
Torstain aamutoimien jälkeen suuntasin puoli kymmeneksi Michaelille, sillä meillä oli taas paljon erityistä ohjelmaa tiedossa tälle päivälle. Kymmenestä puoli yhteen olimme hyvin mielenkiintoisessa Catalysts Schoolsin rahoitusta koskevassa palaverissa. Kiertelimme tyttöjen ja poikien kampuksilla yhdessä Michaelin, Shirleyn ja rahoituksesta vastaavan miehen kanssa keskustellen mahdollisesta lisäavustuksen saamisesta. Paltsun jälkeen poikkesimme nopeasti Michaelilla nakertamassa viljatuotteita ennen kuin lähdimme Joondalupin kauppakeskukseen. Kartoitimme Kimmon kanssa kauppakeskuksen tarjontaa siihen asti, kunnes oli aika jatkaa matkaa päivän varsinaiseen pääkohteeseen, Koorong -nimiseen kristilliseen kirjakauppaan. Löysin sieltä kivasti tuliaisia teille, rakkaat ystävät :] Aivan upea paikka! Kauppaa kolutessamme ja tavaroita haalitessamme Michael oli hakenut poikansa Calebin lentokentältä (Caleb oli ollut Adeleidessä vääntämässä pitkää työviikkoa). Tämän hauskan veijarin ollessa taas kuvioissa mukana suuntasimme ensin elokuvateatteriin Couples Retreat -nimiseen leffaan ja sen jälkeen Michaelille jatkamaan illanviettoa. What a lovely day!
Tällä kertaa ei Pertin nimipäivä eikä muutenkaan erityisen pitkä, mutta perjantai joka tapauksessa! 45 minuutin hikisen aamutreenin ja viilentävän suihkun jälkeen ajelimme yhdessä Kimmon ja Michaelin kanssa kohti Länsi-Australian akvaariota (Aqwa). Michaelin jatkettua edelleen matkaa työtapaamiseen menimme Kimmon kanssa tsekkaamaan fisuja, koralleja ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Yllätyimme Aqwan kalliista lipuista (26,50 AUD eli noin 15€/lippu), mutta eipä Australiaan toisaalta lähdetty rahoja säästelemäänkään. Erilaisten eliöiden tallentaminen digitaaliseen muotoon kesti reilut pari tuntia, ja lopputuloksena tältä päivältä jäi taas reilut 500 kuvaa. Iltapäivän ja illan vietin valokuvien ja hyvän seuran parissa sijaisperheeni luona :]
Laalalaa lauantai! Tulee aikoja, jolloin elämässä pitää saada viettää yksi täysin mitäänsanomaton ja naurettavan sisällötön päivä. Tämän vihjaavan toteamuksen myötä osa teistä jo ehkä arvaa, että tällä päivällä oli siihen hyvät lähtökohdat: ei mitkään! Tämä lauantai jääköön siis muistiin päivänä, jolloin en keksinyt mitään missään muodossa kehittävää tai viisasta, maailmaa parantavaa tai edes elämänlaatua heikentävää tekemistä.
Noh. Kaikesta tyhjänpäiväisyydestään huolimatta lauantaillakin oli kyllä hetkensä. Perinteiset suomalaiset juuret omistavana voin kertoa, että Australian elämänasenteisiin- ja tapoihin sopeutuminen voi olla toisinaan tukahduttavan kiduttavaa; nauruun tukehtuminen on nimittäin epäilemättä yksi suurimmista kotitapaturmista, joita vieraasta kulttuurista tuleva ihminen voi Australiassa kohdata. Itse leikin hengelläni useita kertoja päivässä. Näin myös tänään. Olin yhdessä Michaelin ja Calebin kanssa ”kotona” kun tajusimme nälän iskeneen oikein urakalla. Michael ja Caleb tutkailivat hetken kaappeja ja totesivat: ei mitään valmista syötävää eikä kyllä mitään osata laittaakaan. Michaelin vaimon ollessa töissä, päättivät miehet soittaa hänelle saadakseen apua avuttomuuteensa. Lopulta päädyttiin siihen tilanteeseen, että sairaalassa ensiapuosastolla toimiva Michaelin vaimo sai soittopyynnön mieheltään, jossa sanottiin asian olevan ”emergency case” *putoilua*. Tässä vain yksi esimerkki siitä spontaanista huumorin viljejelmisestä, jota täällä tuntuu tapahtuvan aivan non-stopina. Hienoja ihmisiä, hieno huumori!
Sunnuntai 11.10.. Aamujumalanpalvelukseen osallistui taas hyvin pieni ryhmä, pääosa oli Catalysts Schoolsissa työskenteleviä ihmisiä. Michaelin hyvän saarnan, ehtoollisen, kahvin ja iloisen seuran jälkeen lähdimme Michaelille kuluttamaan päivän viimeisiä tunteja tietokoneiden ääressä. Kävelylenkistä huolimatta illan tekemisen puutetta pursuavat tunnit turhauttivat taas koko kehoa ja mieltä. Minähän en haluaisi täällä ollessani tuhlata koko päivää tietokoneen ja television ääressä muuta kuin pahimmassa hätätapauksessa. Möh.
