Sunbathing under ruthless sunshine!

G'day everyone! Aurinko paistaa houkuttelevasti täydeltä terältä ja istun sisätiloissa puoliksi suljettujen verhojen takana. On parempi pitää hieman verhoja edessä, jotta en lyö tietokonetta kiinni ja jätä blogin kirjoittamista kesken. Nyt siis kun maltan hetken aikaa istua paikallani, on kuulumisten päivittämisen aika.

Sunnuntaina (20.2.) oli reissun ensimmäinen pilvinen päivä, joten tekemistä täytyi itse keksiä. Aamulla aloitimme perinteisesti messulla, jonka jälkeen lähdin Shannonin, Calebin ja Andrewn kanssa elokuviin. Kanssaolijoiden toiveiden mukaan kävimme katsomassa lapsille suunnatun leffan, joka ei ihan omia mieltymyksiäni kirvoittanut. Pilkin jatkuvasti elokuvan aikana, mutta olipahan voimia lähteä illaksi kuvaamaan sorsia läheiselle lammelle.

Maanantai koitti, joten uusi työviikko oli edessä. Heräämiset aamukuudelta onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Myös jokainen työpäivä luonnistuu vaihtelevasti. Tänään oli erityisen koetteleva päivä, tytöt riitelivät sen verran rajusti että kynätkin lentelivät pitkin seiniä. Töistä selviydyttyäni lähdin Quinnsiin rannalle nollaamaan päivän tapahtumia. Muutaman tunnin ajan auringon paahteessa kävely ja vedessä pulahtaminen teki hyvää.

Tiistai meni leppoisasti töiden ja nuorten aikuisten raamiksen tiimoilla, keskiviikko sen sijaan oli taas haastava päivä töissä. Olin yksin 10 nuoren kanssa viikottaista kurssia suorittamassa toisessa oppilaitoksessa. Ollessani vastuussa kymmenestä ennalta-arvaamattomasta nuoresta oli stressikerroin kiitettävä. Kiitin Luojaa että selvisimme kaikki kunnialla päivästä; mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ei tullut. Töistä rasittuneen mielen pelastivat ensimmäinen postissa tullut kirjekuori sekä murun ja perheen kanssa skypettämiset. Kuinka korvaamatonta onkaan nähdä itselle niin rakkaat ihmiset!

Torstaina illalla lähdin Calebin kanssa autoajelulle. Tarkoitukseni oli valokuvata hurjan kaunista tähtitaivasta, joka pilkotti kaikella voimallaan yksittäisten pilvien takaa. Ihmettelen, miten täällä tuntuu joka ikinen tähti näkyvän, kun taas Suomessa taivaalla erottaa ainoastaan yksittäisiä suuria tähtiä. Valokuvat epäonnistuivat tripodin ja lankalaukasimen puutteessa. Parasta kuitenkin oli, että näin reissun ensimmäiset villit kengurut! Pysähdyimme yhden tien viereen  hengähtäneen kengurun kohdalle, ja ikkunasta ulos kurkotteleva käteni oli ainoastaan kolmen metrin päässä tästä kauniista, vapautta uhkuvasta eläimestä. Whii!

Perjantaiaamuna kävin kiertämässä vajaan puolen kilometrin päässä olevan Ocean Keys Shopping Centren. Ainoastaan pientä ja olennaista tarttui mukaani, mutta sainpahan ideoita tuliaisiin.. ;) Iltapäivällä suuntasin Subwayn kautta rannalle. Valtavat aallot eivät vetäneet minua niin paljoa puoleensa kuin monia muita. En ymmärrä, miten niin pienetkin lapset selviävät vahingoittumattomina aaltojen pyörteistä. 

Riittävästi hiekan ja aurinkorasvan kanssa kikkailtuani nappasin kameran esiin repustani ja aloin tarkastelemaan näkymiä etsimen kautta. Joitain kivoja ruutuja tuli napattua sekä aavoista näköaloista, riehuvasta merivedestä, lämpimästä auringonlaskusta että valtavista ravuista. Kuvat löydät tästä linkistä!

Iloa ja aurinkoa teille rakkaat toverit! Kevät saapuu pian, eiköhän sielläkin ala aurinko osoittamaan "lähempää" tuttavuutta :] <3

Hello sunshine!

Hiostavan lämpimät terveiset kaikille! Australiassa vietetty viikko on takanapäin, ja päivä päivältä alkaa tuntua yhä enemmän siltä että aika tosissaan rientää. Onhan tässä  melkein 9 viikkoa edessä, joten pieni ryntäyskään ei tuntuisi tässä vaiheessa vielä pahalta.. :]

Istadetaanpa hetkeksi alas ja katsotaan mitä kulunut viikko on pitänyt sisällään. Perjantain ja lauantain välisenä yönä tapahtui siis laskeutuminen pussieläinmaan mantereelle. Suhteellisen pitkien yöunien jälkeen oli olotila huomattavasti parempi kuin parina edellisenä päivänä. Herättyäni oli "sijaisvanhempien" näkemisen ja asettumisen aika. Lauantai eteni erittäin rauhallisissa, toipumistäyteisissä merkeissä; ranta sai toistaiseksi odottaa.

Sunnuntaina näin loputkin niistä ihmisistä, joiden läsnäoloa olen paljon ikävöinyt. Aamujumalanpalvelus, upeassa säässä rannalla (kavereiden ja meduusojen kanssa) notkuminen ja grillaus uskottelivat, etten ole koskaan täältä lähtenytkään - asiat ovat hämmentävän samankaltaisia kuin 14kk sitten. Lisäksi sopeutuminen tähän elämäntapaan ja ympäristöön tapahtui välittömästi luonnostaan. Ihmisen sopeutumiskyky on kertakaikkiaan hämmentävä.

Maanantaina (14.2.) alkoi työt. Työkuviot tulevat jatkossa olemaan seuraavanlaiset: 

Maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin teen töitä noin klo. 7.oo-17.oo. Näistä kymmenestä tunnista vähintään viisi kuluu autoillessa; haemme nimittäin tytöt aamuisin kotoa (7.oo-1o.oo) ja roudaamme heidät takaisin koulun päätyttyä (14.45-17.oo) yhdessä Calebin kanssa. Tehtäväni on käytännössä istua apukuskin paikalla ja ylläpitää järjestystä Calebin ajaessa autoa. 

Toiset viisi työtuntia kuluvat sosionomin hommissa. Työpaikkani on siis noin 12-20-vuotiaille tytöille suunnattu vaihtoehtoinen koulutusohjelma (Catalyst School), jossa suoritetaan peruskoulun kaltaista tutkintoa. Tytöt ovat tippuneet valtion tarjoamasta koulutuksesta elämänhallinnallisten ongelmiensa vuoksi (perheongelmat, rikollisuus, koulunkäynnin laiminlyönti, huumeiden ja muiden päihteiden väärinkäyttö..). Kristillisen arvopohjan omaava Catalyst School auttaa näitä tyttöjä saamaan elämänsä takaisin raiteilleen tarjoamalla sekä perinteistä kouluopetusta että yksilökohtaista kohtaamista.

Yksi helpottavimmista asioista on se, että tulen saamaan täyspäiväisen palkan vapaaehtoisena toimimisen sijaan. Teen töitä kaksi kuukautta, joten pari  viimeistä viikkoa voi pyhittää lomailulle. Tämä asetelma on t.ä.y.d.e.l.l.i.n.e.n, juuri sellainen mitä hiljaisesti toivoin. Suomeen palaaminen tulee siis olemaan huomattavasti kivuttomampaa, kun on rahaa maksaa tulevan uuden kämpän takuuvuokrat ;)

Perjantai, lauantai ja sunnuntai ovat siis viikottaisia vapaapäiviäni. Tiistaisin oleva nuorten aikuisten raamattupiiri, sunnuntaisin oleva jumalanpalvelus sekä yksittäiset muut menot kuuluvat kuitenkin (miellyttäviin) osallistumispakollisiin asioihin. Muuten olen totaalisen vapaa tekemään mitä vain mieli tekee. And that is a.w.e.s.o.m.e.

--

Ensimmäinen työviikko on sujunut loistavasti. Tytöt ovat minulle uusia, muutamaa vanhaa tuttua lukuunottamatta. Jokainen noin seitsemästätoista tytöstä antaa mahdollisuuden tutustua itseensä, vaikkakin lähestyminen ei helppoa jokaisessa tapauksessa olekaan. Tämä on tärkeää, sillä koen kohtaamisen olevan tärkein täällä tekemäni työtehtävä.

Maanantain työpäivän jälkeen suuntasin rannalle matkaseuralaisteni kanssa. Minua ennen tänne ovat siis tulleet 5 viikkoa sitten saapuneet Mikko ja Ville sekä 2 viikkoa sitten saapunut Juha. Lepposia ja vitsikkäitä äijiä, joiden kanssa on mukava viettää aikaa. Miehet ovat Diakin 3 kuukauden kansainvälisessä harjoittelussa (kuten minäkin reilu vuosi sitten). Heistä jokainen työskentelee Catalyst Schoolsin poikien ohjelmassa. Anyways. Menimme siis rannalle auringonlaskua katsomaan. Nappasin kameran arvatenkin mukaani, halusin kokeilla Tuomakselta joululahjaksi saatuja puoliharmaa- ja harmaasuotimia. Auringonlasku kauniilla rannalla oli todellakin tallentamisen arvoinen! Joitain tuona iltana ottamiani ruutuja löydät TÄÄLTÄ.

Keskiviikko ja torstai kuluivat perinteisissä merkeissä. 39 asteen lämpötilassa oli tietenkin pakko mennä rannalle. Pelkkää hyvää ei näinä päivinä kuitenkaan kuulunut, nimittäin keskiviikkona iski ensimmäistä kertaa mieltä alentava ikävä. Jep. Vajaa viikko ja ikävä iski. Helpotus löytyy kuitenkin aina tarpeen tullen Suomessa olevien rakkaiden kanssa puhumisen kautta. Torstaina skypekin oli ensimmäistä kertaa koekäytössä perheen kanssa jutustellessa :]

Perjantaisen vapaapäivän vietin Perthin keskustassa shoppaillessa. Tehtävänäni oli etsiä vaatetus työtoverin lauantaisiin häihin. Nätti mekko löytyi halvalla 6 tunnin kikkailun tuloksena. Illalla kävin suomalaisten matkaseuralaisteni kanssa rannalla istuskelemassa. Pullo vaaleaa olutta ja vakavista keskusteluista vitseihin lennellyt keskustelu oli oiva tapa viettää iltaa. Äijät lähtevät huomenna kahdeksi viikoksi Sydneyyn loimailemaan, minkä seurauksena yksinoloon täytyy totutella. Tämä tarkoittaa myös sitä, että saan (joudun?) elää kaksi viikkoa täysin ilman suomen kieltä. Jei!

Lauantaina poikien lähdettyä lentokentälle aloimme valmistautua työkaverini häihin. Suuntasimme kahdeksi kauniiseen, puiden ympäröimään puistoon, jossa itse vihkiminen tapahtui. Seremonia oli äärettömän kaunis, pitäen sisällään uusia mielenkiintoisia traditioita, joita tekee ehkä itsekin mieli tulevaisuudessa vaalia omissa häissäni. Noin tunnin kestäneen seremonian jälkeen siirryimme pariksi tunniksi takaisin "kotiin" istuskelemaan ja jutustelemaan sekä odottamaan varsinaisten juhlien alkamista. Puoli kuudelta lähdimme juhlapaikalle, joka oli hyvin erilainen kuin olen tottunut näkemään: juhlapaikka oli hieno, kreikkalaistyylinen hotelli, jota ympäröivät erilaiset eksoottiset kasvit ja valaistut uima-altaat. Suuntasimme ensin aulaan, jossa saimme lasilliset toivomaamme juomaa. Hetken odottelun jälkeen siirryimme pieneen, häikäisevän kauniisti somisteltuun saliin.  Jokaisessa pöydässä oli valkoisten koristeiden ja kauniiden astiastojen tuomaa ylellisyyden tuntua. Yksinkertaista, mutta kaunista. Nautimme hyvän ruuan jazzia kuunnellen ja iloitsimme juhlavieraiden ja morsiusparin onnentäyteisistä puheista. Meitä oli ainostaan 50 paikalla, joten häissä oli rento ja intiimi tunnelma. Virallisen ohjelman päätyttyä oli aika astua tanssilavalle ja rokata seuraavat tunnit puoleenyöhön asti. Pointsit DJ:lle Michael Jackson-toiveideni toteuttamisesta. Sulhasen serkun ihailu ja kiinnostuksenosoitukset hieman häiritsivät illasta nauttimista, mutta muuten vietin parasta aikaa tanssilattialla pitkään aikaan! Puoliltaöin palasimme jalat turvonneina ja lihakset uupuneina takaisin kotiin. What a beautiful day!

Tällaista täällä, millaista siellä? Kertokaahan itsestänne ystävät rakkaat! Haliterkut!

Kaikki matkalla otettavat kuvat tulet näkemään täältä!

The long day is over!

Lämpimät terveiset Down Underista itse kullekin säädylle! Eilen puoliltaöin laskeutui bloggaajaa roudaava lentokone kauniin näköalan ja ilmakuoppien saattelemana Perthin kansainväliselle lentokentälle. Pitkä, 40 tuntia kestänyt päivä oli ohi.

Lähtöä edeltänyt päivä ilahdutti perinteikkyydellään. Siivousta, pakkausta, rauhallista odottelua, ystävän näkemistä ja vanhempien tapaamista. Puoliltaöin käperryin levollisesti tuhisevan murmelin viereen.

Neljältä herättyämme ja aamutoimet tehtyämme lähdimme ajamaan kohti lentokenttää. Aika mateli ja toisaalta eteni liian kiireisesti juuri väärinä hetkinä...

Opastuksia lentokentälle. Lentokentälle saapuminen. Murmelin hyvästely. Murmelin poislähtemisen katsominen. Check in ja 15 kiloisen laukun luovuttaminen. Vanhempien saapuminen paikalle. Jutusteleminen. Vanhempien hyvästely. Turvatarkastus. Portin edessä olevalle tuolille istuminen. Matkaan lähtemisen vaikeuden tunnustaminen. Reissuunlähtemispäätöksen kiroaminen. Väliaikainen helpotus. Turhautuminen. Helpotus. Turhautuminen. Henkäys talven viimeistä pakkasilmaa. Amsterdamiin 2,5h matkaavan koneeseen nouseminen.

Koneessa kököttäminen. Epäily. Halu juosta ohjaamoon ja lyijykynällä uhaten käskeä pilottia kääntymään takaisin. Ymmärrys, ettei lyijykynä riitä. Turhautuminen. Sen toteaminen, että lentolippuja ei kannata ostaa ajatuksella "tää on ehkä ihan hyvä juttu, ajankohta ainaki on hyvä". Vatsan häijy kiukuttelu. Väliaikainen helpotus. Turhautuminen. Sen lupaaminen, että tämä tulee olemaan viimeinen ajallisesti pitkä reissu. Helpotus.

Amsterdamiin laskeutuminen. Nuoren suomalaispariskunnan pikainen tapaaminen. Lentokentällä oleskelu ja sen ymmärtäminen, että olen ollut täällä ennenkin. Kalliin paninin syöminen. Turvatarkastus. Suomalaispariskunnan kanssa jutustelu. 3 tuntia kestäneen odottelun päätös. Hong Kongiin vievään koneeseen nouseminen.

Yksin matkaamisen ilon tiedostaminen. Pelottomuuden tunne. Luottamus omaan harkintakykyyn ja pärjäämiseen. Hyvä lentokonelounas. Taivaalliset maisemat. Vieressä istuvien keskieurooppalaisnaisten iloinen puheensorina. Cokis. Prince. Alicia Keys. The Script. Lukuisissa nukkumisyrityksissä epäonnistuminen. Konetta riepotteleva turbulenssi. Leffan katsominen. Kropan puutuminen. Mitään tekemättömyys. 11 tunnin jälkeiseltä lennolta uupuneena poistuminen.

Internetiin hakeutuminen sosialisoitumisen toivossa. Aikaeron muistamisen jälkeinen yhyy. Repun laittaminen pään alle ja unen etsiminen. Tunnin päästä herääminen. Nälkä. Ruokapaikan onneton etsiminen ja valuuttaongelmat. Sivukorvalla sen kuuleminen, että Starbucks on portilla 44. Starbucksiin käveleminen ja maksuongelmista selviytymisen jälkeinen helpotus. Ciabattan nauttiminen. Pyörrytys ja humalan tunne. Kyvyttömyys shoppailuun. Oman portin etsiminen. Koneen ja iPodin äärellä ajanvietto. 8 tunnin odottelun päätös. Turvatarkastus. Perthiin vievään koneeseen raahautuminen.

Silmien huonoon aikaan lurpahteleminen. Nälkä. Ällötys lentokoneruokaa kohtaan. Haluttomuus syödä. Itsesääli. Tunniksi nukahtaminen. Tunteja kestänyt iPodin kuluttaminen. Laskeutuminen ja konetta riepottava turbulenssi. 7,5 tunnin lennon jälkeinen saapuminen Australian mantereelle. Hengissä ja riittävän järjissä olemisen toteaminen.

Iloinen kohtaaminen matkassa myös riutuneen matkalaukun kanssa. Lähestyvästä turvatarkastuksesta aiheutunut sydämentykytys. Paikallisten viranomaisten tarkastelun alle joutuminen. Helpottavan uutisen kuuleminen: you can go straight through (ei matkalaukun valaisua tai muutakaan pelottavaa kyselypommitusta). Calebin näkeminen. Holdenin kuskin puolelle käveleminen. Käveleminen takaisin auton vasemmalle puolelle. Apukuskin paikalle istuminen. Tunnin ajomatka Ocean Keysiin. Taloon asettuminen. Neljän muun suomalaisen pikainen tapaaminen. Helpottava suihku. Sängyssä unettomana pyöriminen. Puolen tunnin prosessoinnin jälkeinen simahtaminen.

--

Tällainen reissu tällä kertaa! Jos mitenkään on mahdollista saada seuraa paluumatkalle, otan tarjouksen suurella ilolla vastaan. Adios amigos! Lisää myöhemmin!

Signed, sealed, delivered (me and my luggage).

Lähdön kynnyksellä huojutaan! Tämä olkoot viimeinen postaus Suomen puolelta, sillä huomenna ennen auringonnousua  alkaa Helsinki-Vantaan lentokentältä nuorta naista koetteleva matka pallon toiselle puolelle. Kohdekoordinaatit ovat Länsi-Australian pääkaupungissa Perthissä, jossa edellä mainittu henkilö leikkii kotia vappuun saakka. Tässä hieman lähtöä edeltävien ajatusten janapiirtoa ja jauhamisen päätteenä menomatkan suunnitelma!

Arki on muutoksessa kun Suomen lumiset olot vaihtuvat aurinkoisiin hiekkarantoihin 2,5 kuukaudeksi. Kuulostaa hyvältä, eikö? Yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Uskon, että mikäli lähtisin alle 1,5 kuukaudeksi matkaan, ei lähteminen tuntuisi näin ristiriitaiselta. Olen viime aikoina nauttinut elämästäni ja arjestani niin paljon, että on vaikea päästää tästä kaikesta irti. Vaikea päästää ihmisten näkemisestä ja kokemisesta irti. Kaipaus tulee koettelemaan matkaavaa monesti ennen vappua.

Lähtövalmisteluihin on kuulunut rakkaiden näkemisen lisäksi myös kämpän perinpohjainen siivoaminen. Kannatti penkoa pölyttyneitä säilytyslaatikoita, löysin nimittäin hillopurkkiin legendaarisesti kätketyt noin 120 Australian dollaria. Muistan jättäneeni dollarit vaihtamatta viime reissun jälkeen siinä toivossa, että nousen pian uudestaan merten taakse vievään koneeseen. Noh tässä sitä ollaan viimekertaista haavetta toteuttamassa. *ottaa rahat mukaansa*

Huomenna lähtee siis lentoni Perthiin. Kokonaisuudessaan meno kestää lentoineen ja odotteluineen noin 36 tuntia. Tämä aika pitäisi siis viettää yksin, jet lagin ja väsymyksen uuvuttamana. Rankinta tulee olemaan Hong Kongin lentokentällä 8 tunnin odottaminen, sillä kuljettaessani käsimatkatavaroissa läppäriä ja valokuvausvälineitä ei nukahtaminen ole vaihtoehto. Eniten reissuun lähtemisessä stressaakin tuo matkustaminen. Jos olen fyysisesti ja psyykkisesti elämän puolella ja kyennyt tuomaan itseni lisäksi kaikki tavarani Australian mantereen puolelle, olen kiitollinen.

Tässä matkasuunnitelmani (kellonajat paikallista aikaa):

 Pvm. 10/2

8.15 lähtö Helsingistä  

9.50 saapuminen Amsterdamiin

(lentoaika 02:35)

13.05 lähtö Amsterdamista

  Pvm. 11/2

07.05 saapuminen Hong Kongiin 

(lentoaika 11:00)

15.05 lähtö Hong Kongista 

22.45 saapuminen Perthiin 

(lentoaika 7:40)

Kiitos rakkaat tuesta ja monipuolisesta avusta. Missä olisinkaan ilman teitä? Haluan  pyyteettömästi kuulla teistä matkan aikana.  Olkaa aktiivisia! Minuun saa parhaiten yhteyttä naamakirjassa,  skypessä, kommentoimalla tänne tai lähettämällä tavallista postia/sähköpostia (postiosoitteen saa pyydettäessä). Tekstareita en suosittele lähettämään muuta kuin erityistilanteissa. Länsi-Australiassa on GMT+8 eli paikallinen aika on 6 tuntia Suomea edellä. (Esimerkki: Suomessa kello 16.00 - Perthissä kello 22.00). Aikaero hieman hankaloittaa yhteydenpitoa, mutta ei kuitenkaan tee sitä mahdottomaksi! Yksi tärkeä asia vielä: Myös rukouksissa saa muistaa! 

Halataan taas kun nähdään. Pitäkää toisistanne huolta!