Jarrut pohjaan! Aika rientää liian nopeasti, olen alkanut taas suunnattomasti nauttia arjestani Australiassa ja palaaminen Suomen harmauden keskelle tuntuu karvaalta ajatukselta (kaikista niistä Suomeen kuuluvista merkittävistä ihmisistä ja asioista huolimatta). Aurinko, lähellä olevat ystävät, huumori, luonto, meri, musiikki, ikuinen kesä, huoleton elämäntapa.. En tiedä mikä näistä on päällimmäisenä vetämässä minua puoleensa tässä maassa. Voin kuitenkin kertoa, että täällä on jotain sellaista, jota uskon juuri suomalaisten elämässään kaipaavan. Vesi on paras janojuoma, ja sitä tällä maalla on tarjottavana. Noin niinku kuvainnollisesti.
Palataanpas tämän kuun alkuun. Perjantaina (1.4.) vietin työviikon päätteeksi upean illan ystävien ympäröimänä. Australialais-italialaisen ystävämme äiti tuli kokkaamaan spagetti polognesea, lihapullia, kanaa ja salaattia italialaiseen tyyliin. Ilta sujui ruokaillessa, biljardia pelatessa ja poikien räiskintäleikkejä seuratessa. Myös lauantai (2.4.) jatkui vauhdikkaissa merkeissä. Lähdin aamupäivällä "sijaisperheeni" kanssa ihkauudella Ford Terrytorylla kohti Perthin pohjoisempia osia. Nautimme spesiaalin lounaan paikallisessa kuppilassa livemusiikin äärellä, kiersimme mitä erilaisimpia luontonähtävyyksiä ja repeilimme ilmassa sinkoaville vitseille. Upeaa oli myös päästä vajaan kymmenen metrin päähän villistä kengurusta ja saada muutamia onnistuneita otoksia. Nämä ja monet muut otokset näet vanhasta tutusta osoitteesta http://kristaylinen.kuvat.fi/kuvat/australia+2o11/
Sunnuntaina (3.4.) lähdin välittömästi messun jälkeen kiertelemään kauppoja ja marketteja lounastarvikkeita etsien yhdessä muiden suomalaisten ja australialais-italialaisen kaverimme kanssa. Ostimme sellaisen määrän erilaisia lihoja, juustoja, kasviksia ja juomia, että australialainen rugbyjoukkuekaan ei olisi kyennyt syödä kaikkea. Tai no. Riippuu ehkä siitä montako pelaajaa siinä joukkueessa on. Mutta anyways, loistava päivä auringonpaisteessa autuaaksi tekevän grilliruuan, seuran ja uima-altaan parissa.
Maanantaina (4.4.), korvaamattoman veljeni syntymäpäivänä, lähdin Villen ja Juhan kanssa Hillary'siin ostoksille. Mukaan tarttui jotain pientä, mutta edelleen parasta oli hyvä ruoka eli fish 'n chips sekä kesän ensimmäinen jäätelötötterö. Nähtyäni suosikkisuklaapatukastani tehdyn jäätelön en voinut vastustaa kiusausta, joten päätin pitää paastovapaan päiväni tänä päivänä. Palasimme Hillary'sista illalla hieman ennen seitsemää. Päätin vielä pikaisesti kuntoilla cross trainerilla ennen nukkumaanmenoa. I like.
Matka jatkuu. Tiistai (5.4.) toi mukanaan uusia ennennäkemättömiä tuulia. Jouduimme sulkemaan koulun normaalia aiemmin siellä tapahtuneen välikohtauksen vuoksi. Itse jouduin olemaan tapahtumissa mukana, koulun oppilaita turvaamassa. Rankka päivä, joka mietityttää välillä edelleen. Onneksi Villen ja Mikon kanssa kahvittelu, henkilökunnan debriefin-palaveri ja oma prosessointi auttoi nostamaan alas painunutta päätä ylös.
Keskiviikko (6.4.) avautui suhteellisen tavallisena päivänä, koulussa käytyä aamupalaveria lukuunottamatta. Työpäivän jälkeen menin Villen ja Mikon kanssa Lakesiden ostoskeskukseen katsomaan mitä tuliaisia voisimme vielä löytää. Miehillä oli suurempi kiire, nimittäin heidän Suomeen palaamisensa ajoittuu tämän viikon sunnuntaille (10.4.). Miesten lähdettyä jatkoin kiertämistä tuloksetta. Kotiin palattuani kuntoilin hetken ja painoin väsyneen pääni tyynyä vasten.
Torstaina (7.4.), päivä ennen Margaret Riverille lähtöä, jutustelin vanhempieni kanssa skypessä ja valmistauduin tulevaan viikonloppureissuun pakkaamalla ja kameraa huoltamalla. Perjantai-aamupäivä (8.4.) kului viimeisen työpäivän vietossa. Tiesin, että tulen näkemään sekä oppilaita että työntekijöitä vielä ennen lähtöä, joten ilmassa ei ollut suurempaa haikeuden tunnetta. Toki tulen ikävöimään koulussa työskentelemistä, tulisin vuosittain tänne muutamaksi kuukaudeksi töihin jos se suinkaan olisi mahdollista.. :/
Keskiviikko (6.4.) avautui suhteellisen tavallisena päivänä, koulussa käytyä aamupalaveria lukuunottamatta. Työpäivän jälkeen menin Villen ja Mikon kanssa Lakesiden ostoskeskukseen katsomaan mitä tuliaisia voisimme vielä löytää. Miehillä oli suurempi kiire, nimittäin heidän Suomeen palaamisensa ajoittuu tämän viikon sunnuntaille (10.4.). Miesten lähdettyä jatkoin kiertämistä tuloksetta. Kotiin palattuani kuntoilin hetken ja painoin väsyneen pääni tyynyä vasten.
Torstaina (7.4.), päivä ennen Margaret Riverille lähtöä, jutustelin vanhempieni kanssa skypessä ja valmistauduin tulevaan viikonloppureissuun pakkaamalla ja kameraa huoltamalla. Perjantai-aamupäivä (8.4.) kului viimeisen työpäivän vietossa. Tiesin, että tulen näkemään sekä oppilaita että työntekijöitä vielä ennen lähtöä, joten ilmassa ei ollut suurempaa haikeuden tunnetta. Toki tulen ikävöimään koulussa työskentelemistä, tulisin vuosittain tänne muutamaksi kuukaudeksi töihin jos se suinkaan olisi mahdollista.. :/
Tunnelma jatkoi kohoamistaan kun lähtö lähestyi. Lopulta hieman puoli neljän jälkeen hyppäsin Timin, Tyneilin ja Calebin kanssa autoon, haimme Shannonin työpaikaltaan ja suuntasimme puskurin kohti etelää ja Margaret Riveriä. Valtavat ruuhkat hidastuttivat etenemistä, mutta eipä meillä mikään waltawa kiire ollutkaan nyt kun tiimi kerran oli kasassa :] Kahdeksan aikaan saavuimme backpackersiimme, heitimme laukut huoneeseemme ja lähdimme yksille paikalliseen pubiin. Yhdentoista aikaan kömmimme kerrossänkyihimme ja iloitsimme tulevista levollisista yöunista.. Not. Seinien takana ryyppäävät reppureissaajat pitivät meitä hereillä neljään asti yöllä. Kirpeät 2-3 tunnin yöunet jäivät käteen ensimmäisestä yöstä. Mur.
Ponnahdimme siis lauantaina (9.4.) aamukuudelta ylös ja valmistauduimme kohmeisina uuteen päivään. Haimme aamupalan paikallisesta leipomosta ja ajoimme Margaret River Pro -surffauskilpailun tapahtumapaikalle. Ihmisiä oli jo joitain kymmeniä paikalla, mutta massaryntäys odotti vielä vuoroaan. Saimme mukavat istumapaikat, joissa oli hyvä könöttää seuraavat 6 tuntia surffailijoita ja ympärillä pyöriviä ihmisiä seuraten. Lämpötila huiteli 26 astetta, joten meren rannalla ollessa pysyi pitkähiainen pääosan ajasta päällä.
Ponnahdimme siis lauantaina (9.4.) aamukuudelta ylös ja valmistauduimme kohmeisina uuteen päivään. Haimme aamupalan paikallisesta leipomosta ja ajoimme Margaret River Pro -surffauskilpailun tapahtumapaikalle. Ihmisiä oli jo joitain kymmeniä paikalla, mutta massaryntäys odotti vielä vuoroaan. Saimme mukavat istumapaikat, joissa oli hyvä könöttää seuraavat 6 tuntia surffailijoita ja ympärillä pyöriviä ihmisiä seuraten. Lämpötila huiteli 26 astetta, joten meren rannalla ollessa pysyi pitkähiainen pääosan ajasta päällä.
Tapahtuman jälkeen lähdimme kiertelemään paikallisia viinitiloja viininmaistelut mielessä. Kävimme kolmessa eri paikkaa, ja täytyy sanoa että ei ole hassumpi harrastus tämä toistaan upeampien viinitilojen kiertäminen ja ilmaisten (enemmän tai vähemmän kalliiden) viinien nauttiminen. Useiden maistelujen jälkeen oli tunnelma katossa Ü Liekö viinillä vaikutusta.
Janon tyydytettyämme oli aika vaihtaa vaatetusta ja kävellä lähiravintolaan päivällisen pariin. Söin hyvällä tavalla erilaisen pitsan. Pitsa sisälsi muun muassa vuohenjuustoa, maissia, oliiveja ja cashewpähkinöitä. Herkullista. Syötyämme jatkoimme kävelymatkaa Margies-musiikkitapahtumaan ja jäimme odottelemaan illan pääesiintyjää, progressiivista rockia soittavaa Karnivool-yhtyettä. Odotellessa viihdyttäjinä toimivat sekä seura, lämppäribändit että tv:stä tuleva futisottelu.
Suosikkibändiämme kylmässä ulkoilmassa odotellessamme huomasin takanamme seisovan kyseisen bändin laulajan Ian Kennyn. Nappasin seuralaiseni mukaani ja menin jutustelemaan Kennyn kanssa. Totesin tulevani Suomesta ja että olen odottanut bändin livekeikkaa siitä lähtien kun tutustuin heidän musiikkiinsa. Lyhyen höpöttelyn jälkeen nappasimme muutamat kuvat, kiitimme keulahahmoa ja palasimme paikalle jossa olimme aiemmin seisseet.
Muutaman minuutin kuluttua tunsin koputuksen selässäni ja käännyin ympäri. Jahans, Ian Kennyhän se siinä :D Vetäydyin Kennyn kanssa taaemmas ja jatkettiin siitä mihin oltiin jääty. Ei kyllä tuntunut siltä että keskusteli yhtään liian tärkeän ihmisen kanssa, mies kun oli selkeästi down to earth -tyyppiä maineesta ja kunniasta huolimatta. Aikamme puhuttuamme hänen piti lähteä valmistautumaan keikalle. "Nähdään(?) ehkä keikan jälkeen".
Sain melko hämmästyneet katseet osakseni kun palasin seurueeseen. Hämmästys vaihtui pian nauruun ja tönimiseen; yhden ilo kun on kaikkien ilo :D Keikan alettua en voinut enempää nauttia olostani. Hitto että tätä on odotettu pitkään. Ja bändi soitti ja lauloi paremmin kuin uskalsin toivoa. Pankki räjähti lopullisesti siinä vaiheessa kun Kenny spiikkasi Umbra-biisin sisään sanoen "This song is dedicated to my finnish friend I met tonight." MITÄ KETTUA. EI NÄIN VOI KÄYDÄ. Bändi joka kiertää ympäri maailmaa ja on yksi Australian tunnetuimmista bändeistä omistaa kappaleensa mulle. That was freaking unbelievable. Kanssani seisova Tyneil pyysi edessämme seisovaa miestä nostamaan minut harteilleen biisin ajaksi. Tajuamattani istuin hetken päästä randomin nuoren miehen hartioilla, fiilistellen itselleni omistettua biisiä muutamien satojen ihmisten ympäröimänä australialaisilla festareilla. No huh huh.
Unohtumattoman keikan jälkeen suuntasimme repeillen ja iloiten takaisin punkkaamme. En ymmärrä miten onnistuin nukahtamaan välittömästi kaiken tuon jälkeen. Asiasta fiilisteleminen jatkuu tosin edelleen, ehkä elämän loppuun saakka ;]
...
Laitetaan piste tähän. Enempää en saa aivoistani suollettua, en edes merkittävän yhden päivän tapahtumien kuvaamista. Seuraava blogiteksti jatkuu siis Margaret Riverin viikonloppureissun viimeisestä päivästä. Hyvää kannattaa odottaa!
Sweeeeet.
Janon tyydytettyämme oli aika vaihtaa vaatetusta ja kävellä lähiravintolaan päivällisen pariin. Söin hyvällä tavalla erilaisen pitsan. Pitsa sisälsi muun muassa vuohenjuustoa, maissia, oliiveja ja cashewpähkinöitä. Herkullista. Syötyämme jatkoimme kävelymatkaa Margies-musiikkitapahtumaan ja jäimme odottelemaan illan pääesiintyjää, progressiivista rockia soittavaa Karnivool-yhtyettä. Odotellessa viihdyttäjinä toimivat sekä seura, lämppäribändit että tv:stä tuleva futisottelu.
Suosikkibändiämme kylmässä ulkoilmassa odotellessamme huomasin takanamme seisovan kyseisen bändin laulajan Ian Kennyn. Nappasin seuralaiseni mukaani ja menin jutustelemaan Kennyn kanssa. Totesin tulevani Suomesta ja että olen odottanut bändin livekeikkaa siitä lähtien kun tutustuin heidän musiikkiinsa. Lyhyen höpöttelyn jälkeen nappasimme muutamat kuvat, kiitimme keulahahmoa ja palasimme paikalle jossa olimme aiemmin seisseet.
Muutaman minuutin kuluttua tunsin koputuksen selässäni ja käännyin ympäri. Jahans, Ian Kennyhän se siinä :D Vetäydyin Kennyn kanssa taaemmas ja jatkettiin siitä mihin oltiin jääty. Ei kyllä tuntunut siltä että keskusteli yhtään liian tärkeän ihmisen kanssa, mies kun oli selkeästi down to earth -tyyppiä maineesta ja kunniasta huolimatta. Aikamme puhuttuamme hänen piti lähteä valmistautumaan keikalle. "Nähdään(?) ehkä keikan jälkeen".
Sain melko hämmästyneet katseet osakseni kun palasin seurueeseen. Hämmästys vaihtui pian nauruun ja tönimiseen; yhden ilo kun on kaikkien ilo :D Keikan alettua en voinut enempää nauttia olostani. Hitto että tätä on odotettu pitkään. Ja bändi soitti ja lauloi paremmin kuin uskalsin toivoa. Pankki räjähti lopullisesti siinä vaiheessa kun Kenny spiikkasi Umbra-biisin sisään sanoen "This song is dedicated to my finnish friend I met tonight." MITÄ KETTUA. EI NÄIN VOI KÄYDÄ. Bändi joka kiertää ympäri maailmaa ja on yksi Australian tunnetuimmista bändeistä omistaa kappaleensa mulle. That was freaking unbelievable. Kanssani seisova Tyneil pyysi edessämme seisovaa miestä nostamaan minut harteilleen biisin ajaksi. Tajuamattani istuin hetken päästä randomin nuoren miehen hartioilla, fiilistellen itselleni omistettua biisiä muutamien satojen ihmisten ympäröimänä australialaisilla festareilla. No huh huh.
Unohtumattoman keikan jälkeen suuntasimme repeillen ja iloiten takaisin punkkaamme. En ymmärrä miten onnistuin nukahtamaan välittömästi kaiken tuon jälkeen. Asiasta fiilisteleminen jatkuu tosin edelleen, ehkä elämän loppuun saakka ;]
...
Laitetaan piste tähän. Enempää en saa aivoistani suollettua, en edes merkittävän yhden päivän tapahtumien kuvaamista. Seuraava blogiteksti jatkuu siis Margaret Riverin viikonloppureissun viimeisestä päivästä. Hyvää kannattaa odottaa!
Sweeeeet.
