Hiostavan lämpimät terveiset kaikille! Australiassa vietetty viikko on takanapäin, ja päivä päivältä alkaa tuntua yhä enemmän siltä että aika tosissaan rientää. Onhan tässä melkein 9 viikkoa edessä, joten pieni ryntäyskään ei tuntuisi tässä vaiheessa vielä pahalta.. :]
Istadetaanpa hetkeksi alas ja katsotaan mitä kulunut viikko on pitänyt sisällään. Perjantain ja lauantain välisenä yönä tapahtui siis laskeutuminen pussieläinmaan mantereelle. Suhteellisen pitkien yöunien jälkeen oli olotila huomattavasti parempi kuin parina edellisenä päivänä. Herättyäni oli "sijaisvanhempien" näkemisen ja asettumisen aika. Lauantai eteni erittäin rauhallisissa, toipumistäyteisissä merkeissä; ranta sai toistaiseksi odottaa.
Sunnuntaina näin loputkin niistä ihmisistä, joiden läsnäoloa olen paljon ikävöinyt. Aamujumalanpalvelus, upeassa säässä rannalla (kavereiden ja meduusojen kanssa) notkuminen ja grillaus uskottelivat, etten ole koskaan täältä lähtenytkään - asiat ovat hämmentävän samankaltaisia kuin 14kk sitten. Lisäksi sopeutuminen tähän elämäntapaan ja ympäristöön tapahtui välittömästi luonnostaan. Ihmisen sopeutumiskyky on kertakaikkiaan hämmentävä.
Maanantaina (14.2.) alkoi työt. Työkuviot tulevat jatkossa olemaan seuraavanlaiset:
Maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin teen töitä noin klo. 7.oo-17.oo. Näistä kymmenestä tunnista vähintään viisi kuluu autoillessa; haemme nimittäin tytöt aamuisin kotoa (7.oo-1o.oo) ja roudaamme heidät takaisin koulun päätyttyä (14.45-17.oo) yhdessä Calebin kanssa. Tehtäväni on käytännössä istua apukuskin paikalla ja ylläpitää järjestystä Calebin ajaessa autoa.
Toiset viisi työtuntia kuluvat sosionomin hommissa. Työpaikkani on siis noin 12-20-vuotiaille tytöille suunnattu vaihtoehtoinen koulutusohjelma (Catalyst School), jossa suoritetaan peruskoulun kaltaista tutkintoa. Tytöt ovat tippuneet valtion tarjoamasta koulutuksesta elämänhallinnallisten ongelmiensa vuoksi (perheongelmat, rikollisuus, koulunkäynnin laiminlyönti, huumeiden ja muiden päihteiden väärinkäyttö..). Kristillisen arvopohjan omaava Catalyst School auttaa näitä tyttöjä saamaan elämänsä takaisin raiteilleen tarjoamalla sekä perinteistä kouluopetusta että yksilökohtaista kohtaamista.
Yksi helpottavimmista asioista on se, että tulen saamaan täyspäiväisen palkan vapaaehtoisena toimimisen sijaan. Teen töitä kaksi kuukautta, joten pari viimeistä viikkoa voi pyhittää lomailulle. Tämä asetelma on t.ä.y.d.e.l.l.i.n.e.n, juuri sellainen mitä hiljaisesti toivoin. Suomeen palaaminen tulee siis olemaan huomattavasti kivuttomampaa, kun on rahaa maksaa tulevan uuden kämpän takuuvuokrat ;)
Perjantai, lauantai ja sunnuntai ovat siis viikottaisia vapaapäiviäni. Tiistaisin oleva nuorten aikuisten raamattupiiri, sunnuntaisin oleva jumalanpalvelus sekä yksittäiset muut menot kuuluvat kuitenkin (miellyttäviin) osallistumispakollisiin asioihin. Muuten olen totaalisen vapaa tekemään mitä vain mieli tekee. And that is a.w.e.s.o.m.e.
--
Ensimmäinen työviikko on sujunut loistavasti. Tytöt ovat minulle uusia, muutamaa vanhaa tuttua lukuunottamatta. Jokainen noin seitsemästätoista tytöstä antaa mahdollisuuden tutustua itseensä, vaikkakin lähestyminen ei helppoa jokaisessa tapauksessa olekaan. Tämä on tärkeää, sillä koen kohtaamisen olevan tärkein täällä tekemäni työtehtävä.
Maanantain työpäivän jälkeen suuntasin rannalle matkaseuralaisteni kanssa. Minua ennen tänne ovat siis tulleet 5 viikkoa sitten saapuneet Mikko ja Ville sekä 2 viikkoa sitten saapunut Juha. Lepposia ja vitsikkäitä äijiä, joiden kanssa on mukava viettää aikaa. Miehet ovat Diakin 3 kuukauden kansainvälisessä harjoittelussa (kuten minäkin reilu vuosi sitten). Heistä jokainen työskentelee Catalyst Schoolsin poikien ohjelmassa. Anyways. Menimme siis rannalle auringonlaskua katsomaan. Nappasin kameran arvatenkin mukaani, halusin kokeilla Tuomakselta joululahjaksi saatuja puoliharmaa- ja harmaasuotimia. Auringonlasku kauniilla rannalla oli todellakin tallentamisen arvoinen! Joitain tuona iltana ottamiani ruutuja löydät TÄÄLTÄ.
Keskiviikko ja torstai kuluivat perinteisissä merkeissä. 39 asteen lämpötilassa oli tietenkin pakko mennä rannalle. Pelkkää hyvää ei näinä päivinä kuitenkaan kuulunut, nimittäin keskiviikkona iski ensimmäistä kertaa mieltä alentava ikävä. Jep. Vajaa viikko ja ikävä iski. Helpotus löytyy kuitenkin aina tarpeen tullen Suomessa olevien rakkaiden kanssa puhumisen kautta. Torstaina skypekin oli ensimmäistä kertaa koekäytössä perheen kanssa jutustellessa :]
Perjantaisen vapaapäivän vietin Perthin keskustassa shoppaillessa. Tehtävänäni oli etsiä vaatetus työtoverin lauantaisiin häihin. Nätti mekko löytyi halvalla 6 tunnin kikkailun tuloksena. Illalla kävin suomalaisten matkaseuralaisteni kanssa rannalla istuskelemassa. Pullo vaaleaa olutta ja vakavista keskusteluista vitseihin lennellyt keskustelu oli oiva tapa viettää iltaa. Äijät lähtevät huomenna kahdeksi viikoksi Sydneyyn loimailemaan, minkä seurauksena yksinoloon täytyy totutella. Tämä tarkoittaa myös sitä, että saan (joudun?) elää kaksi viikkoa täysin ilman suomen kieltä. Jei!
Lauantaina poikien lähdettyä lentokentälle aloimme valmistautua työkaverini häihin. Suuntasimme kahdeksi kauniiseen, puiden ympäröimään puistoon, jossa itse vihkiminen tapahtui. Seremonia oli äärettömän kaunis, pitäen sisällään uusia mielenkiintoisia traditioita, joita tekee ehkä itsekin mieli tulevaisuudessa vaalia omissa häissäni. Noin tunnin kestäneen seremonian jälkeen siirryimme pariksi tunniksi takaisin "kotiin" istuskelemaan ja jutustelemaan sekä odottamaan varsinaisten juhlien alkamista. Puoli kuudelta lähdimme juhlapaikalle, joka oli hyvin erilainen kuin olen tottunut näkemään: juhlapaikka oli hieno, kreikkalaistyylinen hotelli, jota ympäröivät erilaiset eksoottiset kasvit ja valaistut uima-altaat. Suuntasimme ensin aulaan, jossa saimme lasilliset toivomaamme juomaa. Hetken odottelun jälkeen siirryimme pieneen, häikäisevän kauniisti somisteltuun saliin. Jokaisessa pöydässä oli valkoisten koristeiden ja kauniiden astiastojen tuomaa ylellisyyden tuntua. Yksinkertaista, mutta kaunista. Nautimme hyvän ruuan jazzia kuunnellen ja iloitsimme juhlavieraiden ja morsiusparin onnentäyteisistä puheista. Meitä oli ainostaan 50 paikalla, joten häissä oli rento ja intiimi tunnelma. Virallisen ohjelman päätyttyä oli aika astua tanssilavalle ja rokata seuraavat tunnit puoleenyöhön asti. Pointsit DJ:lle Michael Jackson-toiveideni toteuttamisesta. Sulhasen serkun ihailu ja kiinnostuksenosoitukset hieman häiritsivät illasta nauttimista, mutta muuten vietin parasta aikaa tanssilattialla pitkään aikaan! Puoliltaöin palasimme jalat turvonneina ja lihakset uupuneina takaisin kotiin. What a beautiful day!
Tällaista täällä, millaista siellä? Kertokaahan itsestänne ystävät rakkaat! Haliterkut!
Kaikki matkalla otettavat kuvat tulet näkemään täältä!
